asiallista

En keksi tällä kertaa yhtään mitään typerillä sanaväännöksillä selitettävää tarinaa, joten voitaisiin hetki leikkiä uskottavaa tyyliblogia, ja nakata muutama asu.

Lauantai-iltana olimme hengailemassa linnanraunioilla, josta sitten matka jatkui baariin. Tämännäköisenä kuljin:

Päällä:

• mekko (alla t-paita) #Gina Tricot
• ruusu #H&M
• sukkikset #Lindex
• kengät #H&M

Jjep, pari kuukautta myöhässä meillekin asti saatiin noita jumalattoman kokoisia ruusuja, ja arvatkaa vaan pystyinkö vastustamaan moisia. Olipahan aika Carrieolo! Tuo oli muuten suunnilleen ainoa kuva, jonka poigggis suostui räpsäämään. Juurikasvuedustus ja kaikki oleellinen muutenkin hyvin näkösällä.. Oikeesti, voisko joku tulla kesätöihin mulle?



Eilen oli vuorossa jalkapallon EM -kisastudio, ja varmasti raivoisalla kannustuksellamme oli osuus Espanjan voittoon. Oli muuten harvinaisen tylsä finaalimatsi! Näissä tsemppasin (ja haahuilin tämänkin päivän):

Päällä:

• hame #second hand
• paita #Newyorker
• kengät #second hand
• rusetti #second hand

Se hame pelastautui oikein käyttökelpoiseksi niillä parilla lisäsentillä, iso ilo! Tällä kertaa kameran taakse suostui pikkuveli _jopa_ kymmenen framen ajaksi. Alkaa olla aika epätoivoista.

Uuuu, torstaina Helsinkiin! Saa luvan olla edes siellä se kesä, tai en enää ala koko tätä vuodenaikahömppää, yhtä isoa huijausta kaikki kun ovat vetäneet koko vuoden jotain syksyä. Mitenköhän onnistun muuten sullomaan koko vaatekaappini yhteen laukkuun? Eihän sitä nyt kolmea viikkoa voi selvitä yhtään vähemmällä.

Heitetäänpä vielä loppuun, että kummasta asusta tyksit enemmän?

mission muffinit

Toissapäivänä työnsin taka-alalle kaikki aiemmat keittiöepäonnistumiseni, ja päätin valmistaa teidän rohkaisemana satsin törkeän hienoja muffineja niinkin loogiseen leipomisaikaan, kuin iltakymmeneltä.

Päädyin mustikkavalkosuklaamuffinit + vaniljakuorrute -komboon, ja ylihelpolla ohjeella (kiitos Kejer, kaikki muutkin ohjeet läimittiin talteen!) taikinavaihe sujui ongelmitta. Joku vinkkasi,että tuo kierrariruusumekko saattaa olla muinainen kokovartaloessu, joten siihen verhosin itseni kokkauksen ajaksi.

Jätin valkosuklaan kunnon lohkareiksi ja veivasin jäiset mustikat joukkoon.


Ostin jopa muffinivuoan! Leivontablogien vinkit läpikaluttuani olin vakuuttunut, ettei näin hifillä reikävuoalla voi epäonnistua.

Sain muffinit uuniin, ja siellä ne jopa näyttivät ihan oikeanlaisilta! Yllättynyt leipurikokelas ia havainnollistaa, että sai ihan itse pellillisen taikinaa uuniin asti. Vau.


Ja ihan kuin kenen tahansa muunkin tekemänä, taikinanöttöset alkoivat kohota! Onnistumisentunne oli käsinkosketeltavaa.

Paistumisaikana toteutetaan aina se leipomisen paras vaihe: Taikinakulhon kaapiminen. Saatoin jättää tarkoituksella epätavallisen suuren määrän jämätaikinaa..


Kaapimistaidetta. Taideakatemia, täältä meikä tuun!

Kuorrutusvaihe oli turhan hektinen ja sotkuinen, joten siitä en ehtinyt räpsimään kuvia. Mutta, saanen esitellä, MUFFININ NÄKÖINEN MUFFINI! Hurrah!

Se on syötävän söpö, ja tein sen ihan itte! Minä! Minä, joka kelpaan kokkausvaiheessa aina maagisesti parhaiten paistovahdiksi tai astioiden tiskaajaksi!

Joko ollaan eletty tarpeeksi kauan vilpitöntä myötäiloa? Hyvä, nimittäin nyt se totuus:


1.Vain yhdestä muffinista tuli inhimillinen.
2. Kuorrutus alkoi sulaa, kun fiksuna laitoin voikuorrutuksen lämpimän leivoksen päälle.
3. Muffinit jäivät pohjasta raaoiksi,
4. ja joka ikinen lässähti uunista takaisin huoneenlämpötilaan kotiuduttuaan. Naamioin ne parhaani mukaan kuorrutteella kuohkeiksi.
Ta-dah!

No, jotenkin en edes yllättynyt. Mutta pääasia: Ne olivat aivan törkeän hyviä! Niitä ei pystynyt syömään kukaan muu minun ja veljeni lisäksi, kun olivat niin äklötuhtimegamakeita, mutta silti.

Mission accomplished, ainakin pääpiirteittäin! Poseerasin vielä onnistuneen hoidokkini kanssa.

EDIT/// Tässäpä vielä kysytty resepti, jonka tarjosi Kejer:

MUSTIKKAVALKOSUKLAAMUFFINIT (Resepti 16kpl:lle, mutta itse tein 12)

2 munaa
1 dl sokeria
1 dl kermaviiliä tai piimää
1 dl sulatettua tai juoksevaa margariinia
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 dl mustikoita
n. 200g valkosuklaata

Sekoita munat ja sokeri esim puuhaarukalla, ei tarvitse vatkata. Lisää joukkoon kermaviili sekä rasvasula, sekoita tasaiseksi. Lisää kuivat aineet, marjat ja paloiteltu/hienonnettu suklaa. Jos käytät pakastemarjoja, lisää ne jäisinä. Sekoita taikinaa vain sen verran, että se tasoittuu.

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista uunin keskiritilätasolla 200 asteessa n 15 minuuttia. (Ohjeessa luki siis vartti, mutta omat jäi pohjista raaoiksi, eli 20min varman päälle)

Halutessa KUORRUTE (cupcake-creations.com:sta)

150g pehmeää voita
250g tomusokeria
1 tl vaniljaa (käytin vaniljasokeria)
2 tl kuumaa vettä

Vatkaa sähkövatkaimella voi ja sokeri hyvin. Lisää vanilja ja vesi. Vatkaa tasaiseksi ja kermaiseksi.

lääkäri

Oi, jo toinen kesäpäivä kesäkuulle! Tämähän alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa ihan oikealta vuodenajalta. Sen kunniaksi laitoin mekon ylle ja pärrän alle, ja suuntasin itseni kohti kierrätyskeskusta. (Nohei, se nyt sattuu olemaan kauimmaisin vierailun arvoinen kohde!) Muistatteko vielä tämän mekon? Se pääsi vihdoin ja viimein käyttöön asti:

Päällä:

• mekko (alla alushame)#second hand
• sukkikset #H&M
• kukka #itse tehty
• vyö #Seppälä
  
• kengät #DinSko
• laukku #second hand

Viekkuun pääsi rakas minttupärräni. Pyörä oli alunperin mummoni mökkipyörä, jonka isäni kunnosti ja maalasi valitsemallani värillä. Sarvessa keikkuu uusin kierraritulokas, täydellisenkokoinen lääkärinveska! Kahdella eurolla pelastin sen mukaani juuri ennen sulkemisaikaa. (Miksi olen aina kaikkialla juuri ennen sulkemisaikaa?) Sen lisäksi löysin aivan liian suloisen mekon alle eurolla:


... niin, siis noin kaksivuotiaalle. Ei mulla mitään vauvakuumetta ole, mutta ei noin söpöä mekkoa nyt vaan voi jättää koditta! Toivottavasti tämä mahtuisi poikaystävän pikkusiskolle. Jos ei, niin taidan ripustaa tämän seinälleni.

Eilen tein sitten niitä muffineja - kiitos teidän, ihanat! Kuvaraportti siitä luvassa vielä tälle iltaa (EDIT/// jos ehdin, tulikin menoa), en raskinut laittaa sottaisia leipurikuvia tähän samaan tuota ylintä otosta härnäämään, kun kerrankin sain jonkun muun houkuteltua kameran taakse. Krediitit siis pikkuveljelle! (Jos joku muuten haluaa, niin saa ryhtyä mun kuvausassistentiksi! Korupalkalla vaikka! Kukaan muu, kuin minä, ei ole kiinnostunut viihtymään kameran takana, eikä tuon jalustan ja itselaukaisimen kanssa kovin mielellään tässä keskustan tuntumassa räpsi.)

tunari

Edellinen postaus sai kumman hyvän vastaanoton. Itse asiassa niin hyvän, että ajattelin toteuttaa tuon 12h -kuvaläjän aina silloin tällöin uudestaan. Että kiitti vaan Ranna haasteesta!

Tänään, hmm. Ainakin etsin tunnin ajan mehevää muffinireseptiä koluten netin ja talouden reseptiopukset, mutta yksikään lupaavankuuloinen ei sisältänyt kuorrutusta! Ja minähän haluan kuorrutuksen, kuorrutukselliset asiat on paljon fotogeenisempiä. Kokkipuolella olen totaalisen tunari (meriitteinä mm. valmiin pakastetun kastikkeen pohjaankeittäminen sekä kermavaahdon vaahdottamisen feilaaminen), joten leikkaa ja liimaa -resepti ei tullut kyseeseenkään. Jäivät sitten nekin tekemättä, äiti toi lohdutukseksi mulle raaka-aineiden sijaan valmispullan. Perhana. Saa toki muuten linkata tai kertoilla jonkun edustavan superohjeen, testaisin enemmän kuin mielelläni ja laittaisin vaikka kamerankin räpsymään!

Masentuneena ryhdyin sitten johonkin tuottoisampaan hieman suuremmalla onnistumisprosentilla, ja kirjekuoritin sekä postimerkkasin kiitoskortit.

Mielestäni tuosta kiitoskuvasta tuli hurjan hyvä, mutta mun photoshoppaus, joka poisti seinästä pari sotkua, näytti sitten valmiissa kuvassa huomaamattomuuden sijaan suttuiselta sormenjäljeltä yläreunassa. Ärsyttääää, mutta saavat luvan kelvata. Siihen ylänurkkaan voivat sitten kaikki halukkaat vaikka liimata jonkin ihanan ala-asteen tarrakuvani (joka varmaan on aikoinaan lähetetty öö kaikille) ja voidaan kätevästi sitten vertailla, että voi kun se ia on kasvanut ja voi kun sen vauvanpyöreys ei sitten kadonnut koskaan noista poskista.

Illalla sitten ajattelin jatkaa syyshameprojektia, ja hurautin helmat valmiiksi (lue: äiti hurautti, minä opettelin laittamaan koneeseen langat). Okraisesta yksilöstä tuli mielestäni oikein soma!

Hieman haasteellinen yhdisteltävä, en nimittäin keksi näin äkkiseltään kovin montaa väriä rimmaamaan tuon oranssin sävyn kanssa.

Mutta sitten se punainen, se perkeleen punainen. Etukäteisriemuitsin mahtavaa löytöäni supersöpöjen laskosten ja herkullisen värin takia, mutta mitä onnistuu tekemään ia? Juuri, kun pääsin ironisesti hehkuttamasta mahtavia kankaanleikkaustaitojani, tajuan helman ompelun jälkeen notta ei. Siitähän tuli roiskeläppä, aivan liian lyhyt. Missä ihmeen vaiheessa onnistuin tuonkin tunaroimaan, hommana oli yksinkertaisesti leikata kangasta?! Käsittämätöntä.

Ette usko, miten paljon harmittaa! Voidaanko vaan sanoa, että yliminit ovat kuuminta hottia, ja kehtaan käyttää omaani? Onneksi saumavaraa on 3cm, joten helmaa saa vielä hikisesti sen pari senttiä lisää. Saas nähdä, toivottavasti hame pelastautuu tarpeeksi siveellisiin mittoihin edes megapaksujen sukkisten kaverina pidettäväksi.

Tälle iltaa ei mitään muuta mainittavaa olettaen, että katsoin nuo yllämainitut hirviän mainittaviksi asioiksi. Mutta tiuku repii taas jo yhtä, että eiköhän se olisi nukkuaika ja huomenna mahdollisesti hammaskeiju soisi mulle vähän paremman päivän!

Nukkukaa tiukasti!
-ia

ps. Kiitos hurrjasti kaikille äänestäneille siinä Trendin hommassa, iso ja lälly teletappihali! En maininnut arvontaa sanallakaan blogissani, joten silmäni laajenivat vähintään rantapalloiksi, kun sain tiedon hyvästä sijoituksesta (en tiedä tarkempaan) ja kutsun pippaloihin. Tai oikeastaan, olikohan tuo sittenkään niin hyvä juttu, nimittäin MITÄ IHMETTÄ MÄ LAITAN PÄÄLLE?!

keskiviikko kuvina

Tämänpäiväisen ajattelin lykätä erään kuvahaasteen muotoon, joka haastoi minut ottamaan yhden kuvan tunnissa, kahdentoista tunnin (eli yhden päivän) ajan. (Mukaan on sisällytetty myös haasteet kuva hampaiden pesusta, aamupalasta sekä kierrarista.) Joten sen suuremmitta lärinöittä ia proudly presents: KESKIVIIKKONI! Luvassa jännitystä, yllättäviä käänteitä ja villejä romansseja not, mutta hei kakstoista kuvaa!

12:00

Ia heräilee poikaystävän sängystä ja oikoo itsensä unimykkyrältä. Takana on reilut kymmentuntiset yöunet, mutta voisin lorvia peiton alla vielä pari tuntia lisää. Vieressä oleva veriläntti (peräisin poikaystävän viisaudenhampaan jättämästä reiästä toim. huom.) kuitenkin puistattaa hampaiden pesulle.



13:00

En ymmärrä, miten olen tullut toimeen ilman läppäriä! Avaan oman nöpökkäni ja istahdan lanitukikohtaamme (tässä pöydällä on tällä hetkellä kummankin läppärit vierekkäin, minä bloggaan ja tuo toinen WoWaa. Parisuhde, anyone?). Vastaan kommentteihin ja ratsaan läpi ison läjän muita blogeja.



14:00

Kyllä, ollaan jo iltapäivässä, ennenkuin on aamiaislounaskombon vuoro. Itse mussutan pari kinkkupaahtoleipää (kuten aina mikolla majaillessa, meillä kotona on vaan ruista!) sekä mustikkajugurtin, poika lähti vähän tuhdimmalle linjalle kananmunilla, paahtoleivällä ja pekonilla. No se rassu ei voinut syödä eilen mitään, sallittakoon.

15:00

Lähdemme kaupunkiin, ja pysäköimme paikalle, joka on sallittu vain tietyn liikkeen asiakkaille. Ei meillä ollut aikomustakaan olla niitä asiakkaita, mutta kuuliaisena en halunnut suututtaa parkkipaikkamörköä. Liikkeen alakerrassa sattui olemaan (kas vain!) kirppari, josta eräs mukava nainen möi minulle punaiset mokkakorkkarit puoleen hintaan.



16:00

Kun vihdoin pääsemme toimittamaan sitä oikeaa asiaa, asunnon hankkimisen eteenpäin viemistä, iskee naamalle ovi, joka on sulkeutunut jo kolmelta. No huomenna uudestaan.

17:00

Pyöräilen kierrätyskeskukseen (valiten mystisesti aivan käsittämättömän pitkän reitin, ian pettämätön suuntavaisto!) hieman ennen sulkemisaikaa tsekkaamaan tarjonnan. Kuvassa mekkorekki, josta kieltäydyin irvistellen huostaanottamasta kolmea kokoa liian isoa seilorimekkoa.



18:00

Vihdoinkin kunnolla kotona, huohahdan uusimman Trendin sekä välipalan kanssa. Kuvaan pääsi vain nektariini, mutta kyllä mä muutakin söin!



19:00

Kesäkeskiviikko on oppinut tarkoittamaan erityisesti yhtä asiaa: Noloa yhteislaulua! Tapaan ystäväni torilla, ja heijatamme ruusuja tulipunaisia puolen tunnin verran, jonka jälkeen luovutamme homman suosiolla senioreille ja suuntaamme lorvimaan toisaalle.



20:00

En malta olla aloittamatta syyshameprojektia, ja saksin sekä punaisen että oranssin hameen sopivaksi odottamaan ompelukonetta. Saas nähdä, kumpi sitä päätyy käyttämään, mama vai minä.. Mutta musta on tullut viime aikoina oikein hyvä kankaanleikkaaja!



21:00

Miko noukkaa minut mukansa, ja antaa minun ajaa pitkästä aikaa. Auto ei sammunut tahattomasti kertaakaan! (Taino kerran, mutta parkkipaikalla, joten ei lasketa.) Stereoissa soi jälleen kerran Juice Leskinen, ja minä alan katua, että ostin sen levyn joululahjaksi.

22:00

Teemme iltapalaa, toasteja vohveliraudalla. Täytteenä kinkkua, tomaattia, juustoa, pippurilevitettä sekä ketsuppia. Jaksan vain puolitoista, syötän Elmolle ylijäämätomaatit.



23:00

Tiukan kamppailun ja luovutusvoiton (mikon hyväksi) jälkeen illan leffavalinta osuu Chinatowniin. Jackin hiusraja on lähtenyt karkuteille jo näinkin vanhassa taltioinnissa, oho. Katselemme leffasta puolet, toinen puolisko varmaankin huomenissa.


Puoliskon jälkeen hipsin koneelle, kirjoitin tämän, ja nyt painun pesulle ja nukkumaan.
Yöt!

perusjonninjoutavuuksia

Eilen täällä kävi kesä! Elohopea jaksoi kiivetä jopa kahteenkymmeneen, ja auringon hiplaillessa ikkunan läpi jaksoimme poikaystäväni kanssa möngertää sängystä ylös ja saada jotain aikaiseksi. Juuri sopivasti alkoivat myös alennusmyynnit, ja sinne mekin suuntasimme. Reissu oli kuitenkin jotain ennennäkemätöntä: Se olin minä, kuka vaihteli painoa jalalta toiselle sovituskopin ulkopuolella kysellen "no tuonko mä toisen koon?", eikä toisinpäin. Ei jösses, en kyllä haluaisi olla se väärä osapuoli, joka ei perusta vaaterekkien koluamisesta hittoakaan mutta joka pakotetaan niille säännöllisin väliajoin ja jota pommitetaan kysymyksillä "kumpi on parempi?", "Näytänkö mä lihavalta?" ja "Mitä jos mä sittenkin vielä sovittaisin uudestaan sen yhden?". Pitäisiköhän alkaa antamaan tulevaisuudessa vähän armoa.. Olin kuitenkin hyvä tyttöystävä ja sinnittelin urhoollisesti Dressmannin alet läpi, joista poistuimme mehevän saaliin kanssa.

Ehkä juuri tuon kokemuksen järkyttämänä jätin poikaystäväni armollisesti pitsan seuraan ja jatkoin itsekseni kaupat läpi. Enkä jumalauta löytänyt ainoatakaan alerättiä. Hei hammaskeiju, vaihdoitko sä yön aikana jotenkin roolit väärinpäin..?

Kruisailin hätääntyneenä iltapäivällä vanhaan luottooni, kierrariin, ja löytyihän sieltä vihdoin jotain kaappiin kelpuutettavaa. Hurruutin vielä Eurokankaaseen, ja minulla oli projekti kolme syyshametta valmiina odottamaan aloitusta.

Punainen hame istuu törkeän hyvin, etuosassa herkulliset laskokset. 1,5e (ovat nostaneet hintoja!)
Okran kohdalla hieman epäilin, mutta uskon, että olisin katunut syksyllä, jos en olisi huostaanottanut rassukkaa. 1,5e
Kummatkin näistä lyhennän nykyisestä pohjemitastaan.
Raidallinen kangas löytyi Eurokankaan palalaarista, ja siitä visioin mielettömän muhkean pystyraitaisen hameen, alle mega-alusnostot! n.7e

Illalla menimme imemään viimeisetkin rippeet kesäauringosta joen rantaan. Pukeuduin lähinnä käytännöllisesti:

Sade teki tukalle temput.

Päällä:

• hame #second hand
• rusetti #lukijalta
• rintatatti #itse tehty
• t-paita #H&M
• tossut #H&M

Joojoo, lättäpohjakengät eivät imartele sääriäni, mutta kivillä taiteileminen ei taas imartele korkoja. Joku mäkäräisötökkä muuten narskaisi leuasta, ja nyt siinä on jumalaton paise! Ahdistaaaa.


Tänään hipsin samassa puvustuksessa vesisateessa haukotellen autoon, ja saattelin poikaystäväni hammaslääkäriin. Rassulta poistettiin viisaudenhammas, auauauau! Kuulema eivät saaneet puolen tunnin yrityksen jälkeen sitä kokonaisena kiskottua, joten hajottivat hampaan vielä osiin. Ehkä ihan hyvä vaan kaikkien kannalta, etten tullut panikoimaan mukaan: "Mitä tuolla katuporan näköisellä tehdään? Ai mitenniin tarvitaan lisää puudutusta? AI MITENNIIN EI LÄHDE KOKONAISENA IRTI? PÄÄSTÄKÄÄ SE POIS, MÄ VAIKKA REVIN SEN ITTE!".

Tsekkailin toipilaani kanssa Shawshank Redemptionin (ehdottomasti kattelemisen arvoinen!), ja kello kuuden iltapäivänokosista masentuneena riivin itseni vielä kerran kaupungille. Kannattihan se, sillä löysin bikinit, vihdoin!

Miksei muuten kellään muulla, kuin ruotsalaisilla (taino, Amanda Bergillä) ole pokkaa esitellä bikineitä päällä? Ei sitä ole kyllä mullakaan, ei sillä. Tyydyin lopulta nirunaruihin, kun sattui löytymään kerrankin a4-iholleni sopivansävyiset. Ylppärimekonvihreät! 4,90e/osa, H&M

Tämmöstä tänne, toivottavasti ette nukahtaneet kesken kaiken. Kattelis huomenna hameprojektia (valmiista tuotoksista sitten toki otokset), ja kuvahaasteita taas eteenpäin!

Hyvää yötä, varokaa petiötököitä!
-ia


EDIT//// Lukekaapa bloggarit tämä uutinen. Mitähän helvettiä...

sama mekko, eri koira

Voisin pukata kuvahaastetta taas muutamalla eteenpäin:

Kuva hoidokki- sekä poikaystävän koirasta

Hoitokoira Roosa..

..sekä vakituinen möyhittävä Elmo.

En ole koskaan omistanut lemmikkiä. Taino, oli meillä kultakala nimeltä Figaro silloin, kuin minua ei vielä ollut olemassa, mutta sitä ei taideta laskea? Varmaankin siksi olen suhteellisen surkea tapaus, mitä noihin karvakasoihin tulee. Marsueläimet pissivät päälleni, kissat raapivat sukkahousuni rei'ille ja koirat hyppivät minut kumoon. Voitte vain kuvitella, miten säälittävältä näytän yrittäessäni handlata moisia. Voisinkin esitellä parhaimman kuvasaldon aiheesta ia ja koira, joista suorastaan huokuu mestarillinen koirankäsittelytaitoni. Eikä muuten enää sanaakaan läsöjaloista, tiedostan ne kyllä paremmin kuin hyvin.

Ensimmäisessä satsissa mukana Roosa ja Lindexin uusi alemekko, raakana ilman asusteita.

Tämä kuva on silkkaa alkuhämäystä. Tämän otoksen voisi lähettää vaikka ehdokkaaksi jonkin Pedigree -muonasäkin kylkeen, oikein molemmat napittavat kameraan!



.. mutta sitten koiran kiinnostus kameran katoaa, ian nähtävästi ei. Hienoa. Koiraotus näyttää hieman kärsivältä, toivottavasti tuo ulkoneva kieli ei johdu hihnan nykäisystä.




Siitä eteenpäin kyseinen dogi ei sitten suostunut kuviin ollenkaan.




Uusi yritys Elmolla, raitamekko maustettuna sinisellä:


Dude, se kamera on toisessa suunnassa. Ei muuten suostunut kääntämään kirsuaan, vaikka kuinka maanitteli.



Tästä näkee, miten loistavasti koiruudet tottelevat pyyntöäni "paikka, istu, PAIKKA".



Lopulta sitten ia taas yrittää saada itsensä edustavasti kameran linssiin, ja Elmo muljauttelee silmiään suhteellisen kettuuntuneena.

Tämä sentäs suostui seuraamaan kiltisti koko päivän!

kolibrikoru #Lindex (3e)
raitamekko #Lindex (n. 10e)



(huomhuom, tämän allakin on uusi teksti!)

juhannuksen jälkien naamiointi

Terveisiä Vuokatista! Pojat rullalautaa ja minulta loppui tekeminen. Valokuvasinkin jo kaiken valokuvaamisen arvoisen, joten koen itseni oikeutetuksi istua autossa ja blogata!

Juhannuksen vietin kaverin mökillä pienellä porukalla, ja hilpeimmilläni olin jo iltaseitsemältä. Jossain vaiheessa pudotin talviturkin lämpimään järveen ja grillailimme pitkin iltaa. Kokkokin kärtsättiin yöllä, eli ihan perinteinen juhannus mullakin. En uskaltanut ottaa kameraa sinne ryteikköön hajoamaan, joten kuvamateriaalia ei siltä reissulta ole saatavilla, mutta kaikki nyt varmaan osaavat kuvitella ne perinteiset järvi pilkistää koivujen takaa- , juhannuskokko- ja makrokuvia kasveista -otokset? Hyvä, eli ette menettäneet mitään.

Lauantaina kotiutuessa olo ei ollut mitenkään liian freeshi vedenkestävien ripsivärien majaillessa vielä silmissä ja vähän niiden alapuolellakin. Kun taivas vetäytyi vielä synkistelemään ja tarjosi illaksi kunnon sateen, niin minä päätin vähän virkistäytyä, ja toteutin muuten haasteenakin olleen operaation, kotitekoisen kasvonaamion.

Ensinnäkin kuurasin naamani puhtaaksi meikeistä puhdistamalla sekä kuorimalla, jonka jälkeen aloin sotkemaan netin kätköistä löytämääni reseptiä. Aineet löytyivät keittiön kaapista ilman kauppareissua, joten eiköhän nyt jokainen fiilistele mun kanssa tämän operaation läpi ja toteuta oman nassunaamion tässä samalla!

Aineiksi tarvitaan banaani, 5 ruokalusikallista kaurahiutaleita, sekä kananmuna.

Tilsitään banaani brutaalisti mössöksi..

..ja sotketaan kaveriksi kaurahiutaleet.


Sen jälkeen riivitään kananmunasta erilleen valkuainen sekä keltuainen. Omaan naamiooni käytin valkuaisen, joka sopii rasvoittuvalle sekä sekaiholle, kuivanassuisten kannattaa käyttää keltuainen. Katsoin siis sekaihoisena parhaaksi lirauttaa valkuaisen naamiotahnaan, ja leikkiä keltuaisella kunnes se hajoaa.


Sitten sotketaan niin kauan, kunnes hiutaleet pehmiävät, ja ihaillaan lopputulosta, joka näyttää kaurapuurolle ja tuoksuu banaanikaurapuurolle. Maistamaan en uskaltautunut.


Tämän jälkeen seuraa se paras vaihe: Mönjän lätkiminen naamalle. Itse tuuperruin naamioni kanssa pötköttämään keittiön lattialle, sillä puuronaamio ei ollut sitä kiinteintä tavaraa. En saanut edes tungettua koko settiä naamalle, sitä oli aivan helkkaristi!


Levityksen jälkeen asetetaan hälytysobjekti piippamaan vartin päähän, ja välillä sorkitaan naamaa, ettei se puuro lähde valumaan tukan sekaan. Tässä vaiheessa naama näyttää siltä, kuin joku olisi oksentanut sen päälle. Namiii!


Kun vartti on madellut ohi, huuhdellaan kasvot haalealla vedellä. Mönjää on valunut todennäköisimmin korvien taakse ja niskaa kohden, joten kannattaa olla tarkkana. Myös roiskeet levityspaikalla ovat mahdollisia, kannattaa hinkata ne nyt pois ennenkuin kuivahtaneen mönjän irroittamiseksi tarvitaan talttaa.

Lopputuloksena yllättävän samettinen iho! Vaikka tuon puuron kanssa vähän epäilytti, niin kyllä se sotkeminen oli lopputuloksen arvoista. Ennen ja jälkeen -kuvia en tajunnut ottaa, joten jokaisen on pakko kokeilla naamio omalle nassulle. Hähä!