hui!

(ajastettu)

Tällä hetkellä olen junassa matkalla Helsinkiin ja Trendin pippaloihin. Asua ja kuulumisia luultavasti vasta lauantaina. Oon ihan hermona, pitäkää mulle peukkuja etten pyörtyile!

pus, ia


///EDIT Iltapäivällä uusi postaus!

mansikkana

Aah, eilisen pystyi nimeämään jo helteeksi! Aamupäivällä kävin ystäväni kanssa kierrarilla tavaroita viemässä ja kotiuduin muutaman kenkäparin ja ikivanhan Trendi-nipun kanssa. Löysin muuten vihdoin ruskeat nilkkapituiset kengät syksylle, eurolla! Olen metsästänyt ruskeita kenkiä jo vuoden ihan vain sen takia, että koen olevani kävelevä riitasointu ruskean laukun kanssa, jolle ei ole sointuvia kenkiä.

Päivällä pyöräilin pitkin kaupunkia täytellen työhakemuksia ja kippaamassa ne uudet ruskeat sekä Anttilapopot suutarille korkolaputettaviksi. Poikaystävä suostui kultaisena pieneen kuvaussessioon läheisellä koululla, ja näissäpä samalla eilisen asu. Ihanan pirteän väriset nuo entisen peruskouluni seinät, not!

Päällä:

• body #Gina Tricot
• hame, vyö, rusetti, kengät, laukku #second hand
• aurinkolasit #H&M
  
• koru #tädin vanha

Perhosraukan minitimantti on tippunut jo kauan sitten jonnekin.

Tälle aamua ehdin jo lääkäriin, kirpparille ja mansikkatorille. Suomi on ihan oikeasti koukkuuntunut Serranoihin, sekä odotusaulassa että kirpparilla pyöri sen vakio AamuTV:n sijaan stressaileva Diego!

Nyt pitäisi räjäytellä huone takaisin sijoilleen ja roudata lisää tavaraa kiertoon. Jääkaapissa odottava mansikkalitra ja ne Trendit vuosimallia nollaneljä saa luvan kannustaa ilmiömäiseen siivoustahtiin!

***

Kärsivällisyyttä kommenttien kanssa, tulen niihin vastaamaan kuten (ainakin lähes!) aina olen vastannut, ennemmin tai myhöhemmin. Jos on jotain akuuttia kysyttävää, niin nopean vastauksen saat nakkaamalla sähköpostilla (colourme_ia@hotmail.com). Hamapyörrettä en tosin jaksa enää kommentoida: Sama tappelu on käyty jo aikaisemminkin, eikä keuhkoaminen hyödytä ketään. Olen jossain vaiheessa tätä blogia kertonut jo kaikki pointtini asiaan, enkä niitä enää jaksa toistaa. Joten pudotetaan se aihe, okei? Provosoivat editit poistin, joten rauha maassa ja hyvä tahto ja muut Raamatun nasautukset.

Koruja ei muuten tule kauppaan myyntiin ainakaan näin aluksi, välttämättömien ja aikaavievien oheisjärkkäilyjen takia. Huutokauppajuttuja on jo niin iso kasa, etten niitä kaikkia läjäytä kerralla myyntiin, vaan joka viikko tulee uutta tavaraa ja uusi huutokauppa. Uu, sitä odotellessa! Onko muuten ideoita sivublogin värimaailmasta? En millään osaa päättää.

Ainiin, se Ilta-Sanomien juttu ei ilmesty vielä tänään, palstatilaa oli kuulema liian vähän. Saan tietää kunhan se ilmestyy ja ilmoitan siitä sitten teille. Skannaan jutun myös tänne luettavaksi.

Yes, teh lite gos off. I can comes out nao?

Otsikkopulassa lolcatseja lainaten. Tämä sivusto on kevyesti viihdyttävintä, mitä internet voi mahdollisesti tarjota.

Tänään sipsutin ystäväni kanssa vaihtamaan kuukauden kuulumiset ja tuliaiset, syömään herkulliset lounassalaatit ja ostamaan häälahjaa. Piskuinen kotikaupunki pääsi yllättämään: 18 astetta varjossa ei tarkoittanutkaan viileää kesäpäivää, vaan nipistelevää hellettä auringon alla. Sukkikset olivat kyllä vähän liikaa, mutta näillä mentiin:

Ankeimpia jälkeenpäinlavastuksia ikinä, keinovalosta tulee kylmät väreet. Voisi opetella ottamaan ne kuvat ennen keskiyötä.

Päällä:

• mikkipaita #Seppälä
• hame #H&M
• sukkikset #Lindex
• rusetti #second hand
• kengät #Andiamo
• laukku #Indiska
  

Hame näyttää erittäin antisiveelliseltä, mutta ei anneta sen häiritä: En mä nyt kaupungissa seissyt jakkaran päällä niin, että koko kansa joutui tuijottelemaan minua alaviistosta. Mikkipaita alkaa uhkaavasti kohota tämänhetkisten lempparivaatteideni hohtavaan kärkeen. Aika hyvin tyypiltä, joka on ostettu n. 3 vuotta sitten ja jota pidin ensimmäisen vuoden jumalattoman kokoisten hopparipöksyjen kanssa!

Mutta tuo laukku, näyttääkö tutulta? Jos kyllä, niin taitaa olla tuttu sanakirjan kohdasta 'täydellinen laukku'. Tänään se imi itseensä aivan kaiken varaneuleesta ja möhkälekamerasta sisäpelikenkiin ja juomapulloon, eikä se edes ollut puolillaan. Loin siihen pitkiä katseita Indiskassa pari viikkoa sitten, mutta vasta viikko mulkoilujeni jälkeen sain ennen nukkumaanmenoa jonkin sähkötyksen kyseiseltä veskalta: Se kipusi pallosalamannopeasti tärkeyslistalle kakkoseksi heti hapen jälkeen. Seuraavana aamuna, puoli tuntia liikkeen aukeamisen jälkeen, hiplailin yhtä putiikin viimeisistä aleyksilöistä. Hintaa sille jäi n. 26e, ja se on täydellinen.

Taas tähän päivään: Kaupunkikierroksen jälkeen olimme niin auringon tainnuttamia, että hurautimme kolmannen ystävän kanssa rannalle viinirypäleiden, musiikin, luettavan ja kylmän omenafrissjutun kanssa. (Se maistuu ihan omenamehulta hapoilla?!) Matkaan tempaisin bikinienhakureissulla myös uutukaiset sydämet.

Ranna, jos luet tämän, niin laita mulle sähköpostilla tilinumeroa ja summaa!

Illalla aloitin sitten mielettömässä energiapuuskassa operaation vaatekaappi-inventaario. Poimin kassillisen kierrätykseen, ja vielä mehevämmän saaliin huutokauppaa varten. Tämän illan ajattelin koodailla sivupohjan kanssa, eiköhän se puotiblogi tässä ainakin viikon sisällä pystyyn saada!

Vielä erittäin masentavaa kuvamateriaalia siitä, miten mulla on tapana jättää projekteja yön yli hautumaan.

Jos lattia näyttää tuolta, niin koittakaa kuvitella sängynpäälliseni. Tarvitsen jonkun viidakkoveitsen raivatakseni itteni nukkumaan!

jokeri

Eilinen helteinen junareissu sujui oikein mukavasti, kun sain kytkettyä läppärini paikkani yläpuolelle sattuneeseen virtalähteeseen: Seitsemän tuntia putkeen Frendejä ja eväiden natustamista oli hyperrento tapa matkustaa 600km. Kasseja oli loppujen lopuksi vain viisi, kiitos mestaripakkaajan arvonimen ansaitsevan tätini. Nyt on hartiat ja selkä aivan totaalisen jumissa, täytynee palkata jollain houkuttimella tuo poikaystävä hartiahierojaksi.

Tänään kävimme katsomassa Dark Knightin (eli siis uusin Batman), eikä sitä Ledgerin jokerivetoa ole suotta hehkutettu: Aivan järkyttävän komea roolisuoritus. Ainoa leffassa kyrsinyt seikka oli se Batmanin undercover-robottiääni: Miksi, oi miksi?!

Nomutta, näissä leffaan:

Päällä:

• hame, paita ja ruusu #H&M
• kengät #Andiamo

Ihana olla taas omalla vaatekaapilla! Ylleni poimin sen kaikkein kintsahtaneimman ja vanhimman neuleeni, johon rakastuin uudelleen. Korkea vyötärö kätkee liian lyhyen helman kuin paraskin taikuri, ehheh.


Tuhat sata asiaa hoidettavana: Arpajaisvoitoista, ompelua odottavista kamppeista ja kaupan pystyttämisestä asuntoon, työpaikkaan ja vaatekaappien purkamiseen. Onneksi Kajaanissa tuo lämpötila on sama, kuin Helsingin lämpötila miinus 10 astetta: Eipähän rannat ja helteiset kadut pääse houkuttelemaan, kun mittari kiukuttelee viidessätoista.

Nyt unta ja huomenna hommiin!

Helsinki bybye

Viimeinen kokonainen päivä Helsinkiä paketissa. Tähän perjantaihin kääriytyi aikainen kaupunkivisiitti, lounas, Mamma Mia kirsikoilla, kookosjäätelöä, askartelukauppoja, Serranoja, toasteja ja paahtavaa hellettä. Onneksi mulla oli hyvin ilmastoitu vaatekappale ylläni, jonka loputtomaan helmaan tarttui ihanan viilentävästi pieninkin tuulenvire.

Oli näemmä ihan hyvä unohdus jättää kuvanotto auringonlaskun jälkeiselle puoliskolle, tykkäsin näistä otoksista jotenkin ihan hirmuna. Aika huolella on käytetty tuo ikkunalauta tämän viikon aikana kuviin!

Päällä:

• mekko #Lindex
• kukka #H&M

Pakko purkaa kaksi erittäin epäolennaista filosofointia tältä päivältä pois mielen päältä:

1. Minua jaksaa huvittaa jokaisessa musikaalissa yhtä paljon se, kuinka kukaan ei koskaan oudoksu lainkaan, kun yhtäkkiä keskustelukumppani alkaa joikamaan seuraavaa argumenttiaan, veisuun yhtyy koko kylä ja kaikki osaa sanat. Niin, ja kaikki osaa tanssia, tietenkin yhteisellä koreografialla eikä päättömästi viuhtoen. Mutta Mamma Mia! oli kyllä viihdyttävä kaksituntinen, mielelläni minä istuin tätini ja kirsikkarasiani kanssa viileässä salissa korventavimman auringon yli.

2. Miten ihmeessä ne Ben&Jerry's -jätskit kuuluu tilata? "Yksi pieni chunky buzzwhizz crunch crunch brownie -pallo"? Olen tyytynyt ilmaisemaan itseäni tilaamalla "tuota, jossa on tuota keksitaikinaa" tai "tuota kookosjuttua", muttei sekään fiksuimmalta kuullosta.

Askarteluputiikista löysin muuten kaipaamiani korutarvikkeita! Kohta pääsee taas näpertelemään.



Minusta pihisee ulos kyllä pitkä huojennuskuorrutteinen huokaus, kun juna nytkähtää huomenna kohti Kajaania. Se tarkoittaa sitä, että a. minä olen selvinnyt kasseineni junaan asti luuhistumatta keskelle katua, ja b. minun ei ole enää mahdollista ostaa yhtään mitään. Ei ainoatakaan pientä välttämättömyyttä.

Heippa Helsinki, oli kiva kuukausi!

torstai ja ia kirjoitustuulella

Mikä mun aamuissa on aina vikana?! Vaikka päiväksi on kuinka paljon tekemistä, niin tänäänkin kehräsin sängyssä vielä kolmen kännykän tarjoileman NOUSE NYT JO JUMALAUTA -herätyksen jälkeen, laahustin neljännen vaimennettuani keittiöstä ananasmehua ja aamiaisvoileipää ja uppouduin peittoihin katsomaan unisilla silmillä Serranoita. Sitten koin äärimmäisen tärkeäksi alkaa piirtelemään tädin kätköistä kuoriutuneilla (ja minulle luovutetuilla, kiitti!) kangastusseilla kangaskasseja edustavimmiksi (niitä tarvitaan, että saan roudattua omaisuuteni täältä takaisin kotiin), ja vasta kahdentoista jälkeen sain moottorin käyntiin ja aloin hommiin. Vaikka olisin voinut herätä seitsemältä, ja saada kaiken valmiiksi siihen kahteentoista mennessä.. Olen toivoton.

No kuitenkin, tiskasin tänään kokonaisen astiakaapillisen kippoja, kuppeja ja laseja, ja olin hurjan ylpeä kun en särkenyt yhtäkään! Taannoin ystäväni isosiskon ylppäreissä tiskaajatyttönä toimiessani onnistuin räjäyttämään muistaakseni kaksi, ellen kolmekin shampanjalasia siihen kolmeen tuntiin. Tumpelo on toinen nimeni, ainakin sen sietäis olla. Saavutuksestani ylpeänä pukeuduin päivävaatteisiin, kävin ostamassa torilta mansikat jääkaappiin viilenemään ja kipaisin kaupunkiin, tällä kertaa shoppaamaan äidilleni ja ystävälleni.

Koska elohopea uhoili kahdessakymmenessäviidessä, niin puin pikkuruisimmat matkalauku(i)sta löytyneet vaatteet. Tällä kertaa hurjan tylsää shortsitoppilinjaa.

Päällä:

• shortsit ja toppi #H&M
• helmet #Gina Tricot
• rusetti #second hand
  

Koska olen julkisesti mourunnut rumista aamutavoistani, niin lupaukseni huomisesta aamuseiskan herätyksestä ei voi muuta, kuin pitää. Huomenna pitäisi ehtiä pakata, kiitää Itäkeskukseen, löytää sieltä juttuja, matkata kaupunkiin lounaalle, tsekata Mamma Mia!, ommella, pakata ja pakata. Sitä tavaraa on rehellisesti sanottuna niin paljon, ettei mun voimat riitä koko kuormaa yksin tönäisemäänkään, mä tarvitisisin pulkan! Vai oisko kärry realistisempi..? Täti lupasi auttaa Helsingin päässä junaan asti, pitää vaan koittaa pommittaa mikoa muistathan nyt ihan varmasti -puheluilla, että saan purettua tavarat myöskin junasta ulos. Niin, ja raahattua ne kotiin asti. Älä nyt äiti säikähdä, mutta olen kotiutumassa vähintäänkin viiden kassin kanssa. Ja tädille jää tavaraa odottamaan myöhempää noutamista.. (Siis lähinnä lahjoitettuja astioita, en mä nyt Helsinkiä ja tiliä tyhjäksi ole shopannut!)

Oho, eipä mulla näyttänyt olevan edes mitään oikeaa sanottavaa. Noo, heitetään vaikka, että kunhan pääsen kotiin, niin väsään ne arpajaisvoitot ja koitan paneutua takaisin kuvahaasteisiin! Viikonloppuna alkaa myös armoton kuumeilu siitä, mitä helkkaria sinne Trendin pippaloihin laittais päälle. Tulee olemaan tuskainen kaapinpenkomissessio.

Nyt se loppui. Kohota oikea kätesi, aseta se pääsi päälle ja toista sillä kevyttä ylös-alas-liikettä. Loppuun lukeneet ovat päähän taputuksen ansainneet, hehehehe! Eh. Yöt!

asuja ja tukkaa

Aloitetaan vaikka siitä haastattelusta, vaikka ei siitä nyt sen kummoisempaa kerrottavaa ole. Jenni ehtikin jo valottamaan juonikuvioita, eli aiheena oli shoppailu. Ensin kiemurtelimme ujostellen (no ainakin minä!) kameran edessä keskellä vaateliikkeitä, jonka jälkeen istahdettiin kahvittelemaan leivosten (otin hyperkokoisen valkosuklaamuffinsin värikkäillä nompparelleilla, hähä) kanssa ja pölisemään muutaman kysymyksen pohjalta. Tunnelma oli niin rento, että unohdin kyseessä olevan edes haastattelu, toivottavasti en möläyttänyt mitään ohi suuni! (Paula, kaikkea ei sitten tarvitse kirjoittaa..) Nyt sitten jänskätetään, minkälaiset monsteriotokset ne on meistä valinneet. Jutun sanottiin ilmestyvän ensi viikon keskiviikkona, mutta tarkempaa infoa lähempänä. Skannaan jutun sitten toki tänne.

Päällä minulla oli kenkiä, alushametta ja neuletta vaille täysin nähty asukokonaisuus, mutta hei, 600km vaatekaapille! Ettepä saaneet päätäni kääntymään noiden sukkien suhteen (joiden varret on edelleenkin valmiiksi rypytetty, en ole tumpannut niitä itse siskonmakkaroiksi), ja korkeampien kenkien kanssa ne näyttivät huomattavasti paremmilta mitä lättäläpysköiden kumppanina. Tietenkin mulla oli se ylikasvanut, kulahtaneen värinen vanha tukka itse haastattelussa, kuva on jälkeenpäin dramatisoitu. Loistava ajoitus kampaajalle, päivä h-hetken jälkeen..

Päällä:

• hame #second hand
• toppi #H&M
• neule #H&M
• sukat #Indiska
• vyö #second hand
• rusetti (ei taida erottua, mutta musta) #second hand
• rintakoru #second hand
  
• kengät #Andiamo

Tänään heräilin jo puoli kahdeksan maissa henkisesti valmistautumaan kampaajaa varten. Mulla oli varattuna neljä karttaa ja tunti vartin ratikkamatkaa ja parin minsan kävelyä varten, ja uskokaa huviksenne, löysin ajoissa perille! Herttainen vanha pappa tuli vielä tarjoamaan apuakin, kun seisoin somasti lärvi karttaan haudattuna tien poskessa. Tämmöisissä suunnistin:

Ah mikä poseerausvariaatio, vrt. ekaan kuvaan!

Päällä:

• hame #H&M
• toppi #Gina Tricot
• kukka #H&M
• kengät #Andiamo

En uskaltanut kurkistella peiliin koko session aikana juuri kertaakaan (tai ehkä en vaan malttanut, sillä sain uunituoreen Trendin luettavakseni). Kun nostin katseeni rentouttavan puolitoistatuntisen jälkeen, niin peilistä katseli tämännäköinen tyty.

Kampaajan laittamisen jälkeen tukka tuntuu aina ihan kummalliselta! Parin päivän päästä normalisoituminen.

Enemmistö voitti, kun viimeinen oljenkorteni suoraa otsista varten paloi mustaksi käppyräksi kampaajan vankan vino otsis -mielipiteen myötä. Koska mulla on laiskiaisen energiataso mitä tukanlaittoon tulee,niin malli pysyi perus-simppelihoitoisena tapauksena, nyt loppukesäksi vähemmän hiostavalla pituudella. (Ei hätää, kyllä se siitä kasvaa!)

Väriksi tuli kunnon kuparinpunainen, jonka seassa on muutama vaaleampi raitajuttu rikkomassa väripintaa. Kuvasta ei nyt selkeintä hahmotusta saa, mennään käymään livenä leivoksilla (vielä kun Helsingissä majailen), niin näette! Kerrostaa en antanut kovin radikaalisti, latvat kuitenkin saksittiin rikki.

Vielä hypersuurennos lärvistä, oikeastaan ihan huvikseen. Otsiksen voi muuten vetää myös lähes suoraksi, sain sitten molemmat!

Äh, pisamat meikin piilossa. Voi tiedän, ainakin tässä kuvassa olen naamani perusteella (ja varsinkin uuden tukkani kanssa) korkeintaan se 14-vuotias. Mutta tiedättekö mitä? Minä tykkään nassustani just näin. Ei vastaväitteitä!

Lauantaina onkin sitten jo kotiinlähtö! Mietin hulluna, että pitäisikö se Ikeakierros kolmonen vielä vetää läpi. Saas nähdä, innnostunko. Mulla on huomiselle sata ja kolme hommaa tehtävänä, mutta koitan tälle iltaa vielä vastailla kommentteihin!

pikaisesti vain

Mun pitäis oikeasti olla jo nukkumassa. En ehtinyt ottamaan tälle päivälle edes asukuvia, mutta tässä minä napotan, kun teki niin mieli ihan nopsaan tarinoida vähän tätä päivää, vaikka iltasaduksi. Kuvamateriaalina saa toimia äsken nasautetut otokset uudesta miniprojektistani, josta lisää lopussa.

Päivällä istahdin vihdoin sen Singerin ääreen, ja pienten alkutahmeuksien jälkeen pääsin vauhtiin. Hurruuttelin menemään kuunnellen puolikkaalla korvalla Frendejä, ja pian tajusin saaneeni aikaiseksi hameen. Minä, ihan itse! Ette usko sitä riemua minkä päästin minikiljahduksina ulos, kun vedin käyttökelpoisen ja megasöpön syyshameen päälleni. Minä siksakkasin, minä ompelin suoraa, minä pujotin kuminauhan ja ompelin sen kiinni. MINÄ! Okei, samantasoisia haasteita läpäistiin kutosluokan pakollisilla käsityötunneilla, mutta vaikka se ikkupikkuaskel kaikkeudelle olikin, niin ialle se oli MM-tason loikkaus. Hoplaa, haluan oman ompelukoneen!




Tälle päivälle se ultramukavuusasu tarvittiin, kun iltapäivällä oli vuorossa haastattelu Pupulandian Jennin kanssa Ilta-Sanomiin. Oli yllättävän mukava kolmetuntinen, Jenni oli käsittämättömän herttainen ja toimittaja mitä mahtavin. (Eikä mulle makseta tuon sanomisesta, toim. huom.) Juttu luisti kuin saippua, kun toimittaja oli ihan oikeasti blogien lukijakuntaa, eikä näitä "ai sä siis valokuvaat vaatteitas, ai miks?" -tyyppejä, jotka eivät saa juonesta kiinni edes sen jälkeen, kun juttu on mennyt painoon. Siitä vaikka lisää huomenissa.




Illalla Skinsin katselun lomassa hoksasin, mitä voin tehdä tädiltä saamillani kuvioleikkurimöhkäleillä. Muut möhkäleet lahjoitan poikkiksen pikkusiskolle, mutta sadevarjon minä säästän. Kunhan saan puodin pystyyn, niin liimailen noita minivarjoja jonkinsortin logona pikku kortteihin (niiden minimuffinsien tilalla, ne on jo niin kulunut juttu), jotka lähtevät jokaisen uuden kodin saavan tuotteen mukana. Noilla voisi koristella myös itse paketitkin. Keskityn aina olennaisimpiin asioihin, mutta kattokaa nyt, miten nättejä nuo söpöläiset on!

Kahdesta paperikeräyksen uhkaamasta sisustuslehdestä tuli jo ihan järjetön määrä, tuossa vain murto-osa. Kiitti tädille leikkurista ja leikkurointiavusta!

Nyt nukkumaan, koska huomenna on aikainen herätys. Mulla on KAMPAAJA huomenna aamukymmeneltä! Suunnistus paikan päälle pitää aloittaa ian pettämättömällä suuntavaistolla jo kahta tuntia etukäteen. Jeeeeeij!

taikasana: korot

Tämän päivän käynnistämiseen tarvittiin aamiainen Serranojen älyttömyyksiä seuraillen, lämmin suihku ja miljuunasti vaihdettu yläosa. Vihdoin sain itseni iltapäivällä raahattua kierrätyskeskuksen tarjontaa kurkkimaan. Mä en ole näköjään sisäistänyt, että Helsingissä niitä second hand -puljuja on enemmänkin, kuin se yksi: Olen ihan jumiutunut Helsinkivakkariini! (Kutosen ratikalla päätepysäkille ja portaat ylös, sen tarkempaa sijaintia en ihan oikeasti osaa maantiedottomuudellani kertoa.)

Hurruutin matkakortin viimeisen päivän tämännäköisenä:

Päällä:

• hame, toppi ja neule #H&M
• kaulakoru (se avain) #second hand
  
• kengät #Andiamo

Kun Helsingin H&M tarjoaa Dividediä (toisin, kuin Kajaanin), niin iakin sortuu unohtaen kaikki "noen varmaan edes käy henkkamaukalla kun täällä asti ollaan!" -mantrat. Ostin tuon muissakin blogeissa vilkkuneen kukkahameen puoleen hintaan jo useampi viikko sitten, mutten uskaltanut esitellä sitä ennen kuin vasta nyt. Ettehän lyö? Väriskaalansa vuoksi se on melkoisen oikukas yhdisteltävä, eikä perusteellisista etsinnöistä huolimatta matkakasseistani löytynyt mitään oranssia. Vaikken täysin tyytyväinen asuun ollutkaan, niin sai luvan kelvata. Ei sitä aina tarvitse olla niin vimosen päälle, ja saipahan hameen värit loistaa ilman kilpailijattaria.

Ainakin omiin silmiini pisti muuten tuo korkojen mieletön efekti jalkoihini. Voi kyllä, tismalleen samat tumpputolpat ne on, mitä esim. tämän merkinnän koipikeskustelua herättäneessä otoksessa. Se taikasana on korkokengät ja keijupölynä mustat nailonit. Vannon sulauttavani korkopopot symbioosiin jalkojeni kanssa, jotta voin astella aina noissa koivissa tuskailematta kipeitä päkijöitä! Onko siihen tottumiseen mitään muuta mahdollisuutta, kuin käveleminen, käveleminen ja käveleminen?

Ajauduinpa kauas, palataan takaisin tämänpäiväiseen. Koska tajusin pakanneeni ne ompelukoneen kuria kaipaavat vaatekappaleet Saabin takakonttiin (joka on siis nyt Kajaanissa), niin poimin uhkarohkeasti kaksi modifiointia kaipaavaa reppanaa katsomaan minun ja Singerin kohtaamista ilman takana olevaa mamapelastajaa, joka viime hetkellä yritystäni katsoessaan huokaisisi "no anna kun minä". Tänään en uskaltautunut leikkaamisvaihetta pidemmälle, mutta huomenna surauttelen nämä valmiiksi!

Tämä oli alunperin maataviistävä maksihame, josta leikkasin talteen vain helmaosan. Täydellinen syyshame! (Ei tietenkään tuon typerästi riitelevän harmaan yläosan kanssa.)

Puolen euron rekillä keikkui myöskin hypermaksimitoissa oleva pliseerattu minttuhattaran värinen hame, jonka pätkäisin sopivammaksi. En ole kyllä täysin varma tuon värin istuvuudesta minulle, mutta jos jää tyystin käyttämäti, niin kauppablogin puolella törmäilette.

Lupaan koittaa pitää ostospaastoa lähes koko pimeän syksyn, nimittäin nyt alkaa olla kiintiö taas vuodeksi ääriään myöten täynnä.

Tuosta viimeisestä otoksesta tuli muuten ihan mieleen pumpulipilvet höyhensaarille, avainkin unilandiaan on mukana! Ajatuskin alkoi unettamaan. Nyt nukkumaan! Kauniita unia.
-ia

laiska sunnuntai

Tänään oli kyllä kunnon stereotypiasunnuntai. Sunnuntai, jolloin nukutaan pitkään, syödään aamiainen sängyssä, pukeudutaan päivävaatteisiin iltapäiväkahden maissa ja tehdään pari tuntia jotain tehokasta, jonka varjolla voi viettää loppuillan tyytyväisenä yhtä raukeasti, kuin aamunkin. Minun tehokkuustunnit kohdistuivat tänään Itäkeskukseen.

Minun tarvitsisi saada aikaan täydellisyysasu: Asu jossa viihdyn, jossa tunnen itseni nätiksi ja joka on täysin minua. Tietenkin, kun tuommoinen pitää kehittää, niin olen optimaalisesti kuudensadan kilometrin päässä vaatekaapistani. Sohailin siis pari tuntia etsien muutamia puuttuvia paloja asupalapeliini, josta lisää ensi viikolla. En ole koskaan shopannut niin tehokkaasti, nimittäin kaikki puuttuvat palaset löytyi siihen kahteen tuntiin! Ehdoton huippu kiteytyi viimeiseen seitsemään minuuttiin, joiden aikana astuin kenkäkauppaan, kiikaroin -50% -tagilla varustetun unelmakenkäparin tähtäimeeni ja poistuin kassan kautta metroon. Älytöntä!

Tiedän, mulla on jo lähestulkoon tämmöiset. Ne viime syksyn synttärilahjaksi ostetut Anttilabongaukseni muistuttavat kyllä erehdyttävästi uusia pikkuisiani, mutta se on hintelä lohtu siellä puolikkaan Suomen päässä, kun tarvitsen söpöyskengät NYT. Hintaa oli vain 20e Andiamon alekorista. Ja sitäpaitsi toisesta Anttilakengästä on irronnut korkolappu kokonaan, ties milloin ne räjähtävät atomeiksi jaloissani!

Ja voi kyllä, mulla on korolliset kengät loppureissulle. Miellyttänee teitä vähintäänkin yhtä paljon, mitä minua! Ostin myös vihdoinkin sukkikset (perusmustat 15 denierin, kolmet kolmella eurolla Seppälästä), joten eiköhän sitä huomenna voisi kehitellä jo jonkin julkaisukelpoisen asun.

Sunnuntai-iltapäivä oli sitten vähintäänkin ansaittu. Läheisen ravintolan tarjoaman lounaspäivälliskombon jälkeen tsiigailimme tädin kanssa Morsea ja Linnunradan Käsikirja Liftareille -leffan. (Jos joku muukin sattui sen katsomaan, niin oliko sen maanisdepressiivisen robotin ääninäyttelijä sama, joka veti Potterissa Kalkaroksen ja Sweeney Toddissa sen pahiksen roolin?)

Huomenna voisin koittaa tutustuttaa toisiinsa muutamaa potentiaalista kierraritapausta ja tädin ultrasöpöä Singeriä.

Ompelukone näyttää vaaleanpunainen+minttu -kuorrutteessaan sen verran herttaiselta, ettei se mulle henno alkaa ryppyilemään. Eihän?

täällä taas

Eilen oli vuorossa Ikeakierros vol.2, ja yhtäkkiä tunsin velvollisuudekseni olla oikea kodinhengetär, ja haalia talteen pikkuvälttämättömyyksiä tulevaa kämppää varten. Selvisin taaskin kympillä, whoa!

No taikinakaapija, ei sitä ilman voi leipoa! Juustohöyläkin on hyvä olla olemassa. Löysin vihdoin tussisetin fläppitaululle, ja vielä noin kattavalla väriskaalalla, ehdottomasti mukaan! Seivästin myös puolen euron hiirimaton, kun oman jyrsimen alusta majailee kotona.

Mun kiero mieli punoo jotain juonta Ikeakierros vol kolmosesta, nimittäin kuviollisia jääpalamuotteja on saatava lisää. Mielessä ensisijaisesti luonnon säästäminen kun ei tarvitse ostaa irtopusseja, mahtavimmanmuotoiset jääpalat on luonnollisesti vain puhdas sivuseikka!

Jalustalainasta kiitos Samulle! (No luet kuitenkin)

Eilen illalla kierrettiin myös muutamat pikkupubit, pelasin ekaa kertaa ikinä flipperiä (kun musta tulee miljoonääritär, niin ensimmmäisten hankintojen joukossa on oma masiina!) ja illan päätteeksi ihailimme auton takapenkiltä täysikuuta. Hiipi muuten ihokarvat pystyyn nostattavat kylmät väreet pitkin selkää, kun ajelimme aavemaisen, hohkavan usvan peitossa olevan pellon ohi, ja taustalla mollotti se jumalattoman kokoinen kuu. Oon ihan varma, että siellä oli vähintäänkin ihmissusia!

Tänään sitten lähti tuo puolikkaani kohti Kajaania, ja minä majoituin tädilleni nyt viikoksi eteenpäin töitä jatkaakseni. (Valokuvaajan puuttuessa kunnolliset asuotokset vähenevät hetkeksi, mutta eipä se taida ainakaan haitata, haha.) Tämänpäiväisen matonpesun jälkeen kiskottiin verkkokalvoille viikon Serranot putkeen, ja nyt ajattelin koittaa vihdoin tarrata kiinni kommentteihinne!

Menkäähän ajoissa nukkumaan!
-ia

Psst. Eivät ole tainneet saada muutamat pikkuneidit tarpeeksi rakkautta kotona, kun ei ala loppua tuo kuran purkaminen sinne kommenttiboksiin, joten kommenttivalvonta on ja pysyy. Kyllä tuo meikän murrosikä alkaa tässä kahtakymppiä lähestyessä olla jo ohi, että turha vaiva, kun ei tämä mun itsetunto tästä oikein enää jaksa hievahtaakaan. Joten istutaan vaikka niiden käsien päällä jos ei muuten osata olla asiattomuuksia vuodattamatta, tai sitten leikataan blogista kommentointimahdollisuus pois kokonaan. Aitt?

liian pitkä

Eilinen merkintä jäi välistä kuvapulan takia. Koitimme eilen mikon kanssa räpsiä vähän ravintolaillallisen päätteeksi (arvatkaa ollaanko kumpikaan ikinä ajoissa missään ja ehdittiinkö muka syödä leffapäivänä ulkona?), mutta kun tiuku repi yhtätoista ja aurinko oli jo sanonut sopimuksensa irti, niin kuvat oli yhtä hattarahöttöä. Raukka meni sitten unisena lupaamaan mulle kuvaajaksi ennen töihinlähtöä, joten vedin aamulla illallisvaatteet päälle, ja tallensimme vähän terävämpää kuvamateriaalia.

Tämä kyllä saa luvan olla asu siihen goottikuvahaasteeseen, harvoin vedän noin tummissa!

Päällä:

• mekko (alla t-paita) #Gina Tricot
• polvisukat #Indiska
• rusetti #second hand
• kaulakoru #second hand
• neule #H&M
• kengät #H&M
  

Samoissa pyörin sitten tämänkin iltapäivän, kun ei mulla arvattavasti ollut aikaa enää mitään uutta kehitellä. Huomhuom avainkoru, uusin nuppuseni, ketjuineen kaikkineen se vain odotteli minua kahden euron hintalappunsa kanssa! Alkaa muuten pikkuhiljaa nyppimään, kun en tajunnut (/jaksanut järkälemäisten pakkauksieni päälle) ottaa mukaan, kun matalia kenkiä. Että tiedoksi: Tiedän koron istuvan hameen kanssa paremmin ja niin edelleen, muttakun korolliset poponi majailee 600km:n päässä!

Eilen kiskoin hullun pitkän työpäivän, joten tänään pääsin hieman vähemmällä. Hyödynsin tekemisen loputtua vähän tätini olohuonetta, toivottavasti ei haittaa!

Sinänsä hassua, että samasta huoneesta saa otettua ilman sen suurempia järjestelyitä sekä tällaisen kuvan..

..että tällaisen kuvan.

Sain reilun jämäsiivun tuota verhokangasta itselleni, nami!

Ainoassakaan kuvassa ei näy mun naamaa kunnolla tuon heinäpellon alta. Pitäisiköhän tässä ottaa kohta Fiskarssit otteeseen ja laajentaa näkökenttää ihan oma-alotteisesti..?

Töiden jälkeen nakkasin kameran talteen, ja suuntasin kaupunkiin, mutta noin vartin liian myöhään. Kierrätyskeskuksessa törmäsin kenkähyllyllä suloiseen Lumiannaan, joka oli bongannut itselleen kolme paria mitä hurmaavimpia kenkiä, ja vielä omiin koipiini täsmäävässä kolmeseiskan koossa! Jos vain olisin saapunut edes sen viisitoistaminuuttisen aikaisemmin, niin olisin saanut mustat Janitat omakseni.. No, kyllä ne rakastavaan kotiin päätyi. (Jos Lumianna muutat mielesi niistä matalempikorollisista mustista, niin ilmottele, hah!) Mun kasvomuistista kertoo jo paljon se, että vaikka olen Lumiannan blogia lueskellut, niin en sitten tunnistanut typyä kasvotusten, nolominä. Oli kuitenkin hirmu mukava törmätä ja jutskailla!

Suuntasin illemmalla vielä keskustaan, ja Foorumia pitkin hipsiessäni minua tuli selkään pukkaamaan Feel the Musicin Äx (jolla on muuten kadehdittavimmat pisamat ikinä). Ja jälleen, nettijutusteluista huolimatta, en tunnistanut tyttöä! Ei mun tarkoitus ole olla mitenkään töykeä, olen vaan surkein tapaus, mitä naamojen tunnistamiseen tulee. Diagnosoin itseni joskus kasvosokeaksi, pitäisiköhän mun huolestua uudestaan..?

Näin välihuomautuksena: Olen muuten osannut tunnistaa tämän reissun aikana kuitenkin yhden galleriajulkkiksen, kaksi Salkkarit -näyttelijää (Juulian ja Oonan), Anssi Kelan ja Preciousgirlin!

Hymy korvissa metroilin asunnolle, jossa odotti lämmin ruoka. Oi, hurjan kiva päivä!

Loppuun vielä eilen otettu kunnon turistifoto Tuomiokirkosta.


Joko tämä megalomaaninen ja sekava pläjäys korvaisi eilisen hiljaisuudenkin? Toivotaan niin. Huomenna vapaapäivä ja uusioreissu Ikeaan!

ps. Ainiin, että saadaan tästä merkinnästä vielä luotaantyöntävämmän pituinen, niin kerrottakoon, että jään vielä lisäviikoksi Helsinkiin töihin. Miko matkaa mokkulansa kanssa jo takaisin, joten pelkään pahoin, että luvassa on muutaman päivän postaustauko. Mutta sitä varten meillä on nolo Vuodatuksen puoli, jolle hekotella se aika!


////EDIT Te muutamat: Tiedätte varsin hyvin, mitä olen sanonut vartaloni arvostelusta. Se ei kuulu blogini kommenttibokseihin. Kommenttivalvonta käyttöön, onneksi olkoon.

////EDIT2 En vielä ehdi vastaamaan kommentteihin, mutta noiden sukkien varret on rypytetty valmiiksi, ei ole itse makkaroitettu!

arvonnan tulokset

Tänään mulla ei ole kyllä mitään sen suurempaa sanottavaa, kuin että urakoin arvonnan voittajat selville! Käytin apuna tätä masiinaa. Nämä viisi onnekasta pääsivät palkinnoille:

1. Aquila
2. Sussu
3. Narksu
4. schwarzblau
5. Omppuliini

Onneksi olkoon! Te saatte valita itsellenne tästä merkinnästä rintakorun/korvakorun (ei paria), tai virkatun kukkasen, haluamallanne mallilla ja värillä. Laittakaa mulle sähköpostilla toiveenne ja osoitteenne!

Iso kiitos myös kaikille muille osallistuneille! Punastelin täällä minkä kerkesin vastauksianne lukiessa. Yhteenvetona blogissani sytytti sen henkilökohtaisuus, kuvat ja päivän asut, ja kahta viimeksimainittua toivottiin lisää. Varmaan suurimmassa osassa luki toive blogin säilyttämisestä ihan tällaisenaan, joten eiköhän sitä samalla rutiinilla hommaa jatketa!

Ainiin, kumpainenkin päätetty leffa meni sitten vaihtoon: Kun jonotimme lunastamaan Pankkikeikan lippuja, niin innostuin screenillä pyörivästä 21:n mainoksesta niin, että vaihdoimme julmasti siihen. Mikoon on hyökkinyt jokin flunssa ja se olikin katkipoikki jo yhden leffan jälkeen, joten sain luvan mennä keskenäni tsekkaamaan There Will Be Bloodia, jonka vaihdoin lennossa Sinkkuelämäähän. Eikä kyllä kaduttanut, hah. Oli omituista katsoa leffaa ihan yksin tuntemattomien ympäröimänä!

Ei uutta kuvamateriaalia tältä päivältä, joten tässä muutaman vuoden takainen otos lyhyellä tukalla ja nyt pohditulla suoralla otsiksella!

Näytänpä omituiselta maahiselta. Otetaan huomioon, että olen tässä kuvassa joku 15-vuotias, että ei se pelkkä otsis nassua noin nuoreksi vedä kuitenkaan.

maanantai +1

Sateisen maanantaiyön ja tavallisen iltaunettomuuden varjolla ajattelin tarinoida tämän päivän sisällöttömyyden, ennen kuin lähden treffeille Nukkumatin kanssa. Mun oikeasti pitäisi kuljettaa kameraa mukana, nimittäin nämä jälkikäteen dramatisoidut, asunnolla aivan liian myöhään hyperaktiivisuuspuuskassa otetut kuvat ei vaan toimi! No kuitenkin, muutamat poiminnat maanantaista.

Näissä ia onnistui:

Aamulla ennen töihin lähtöä halusin välttämättä tarkastaa Iso-Roobertinkadun second hand -tarjonnan, ja suunnistin paikan päälle kartan avulla. Jep, siis levitin kunnon katu-uskottavan megaturistikartan lärvini edustalle keskellä kaupunkia. Oikea katu löytyi, joten HAH, siitäs sait, säälittävä suuntavaistoni. (En tehnyt muuten ainoatakaan löytöä, olen tottunut liian halvoille hinnoille kotona ja vähintäänkin triplasummat kirvelsivät silmiä liikaa.)

Kävin myös varaamassa lippuja huomista Finnkinon superpäivää varten. Luovuin ikävän irvistyksen kanssa Sinkkuelämää -leffan uusiokatselusta, joten huomenna tsekataan the Bank Job ja There Will Be Blood. Ärsyttävä miko kun sen pitää uskoa joihinkin Nyt -liitteiden hikisiin arvosteluihin, turha toivo päästä näkemään mitään Oncea tai Hancockia.

Aivan turhaa naamanvääntelyä nolosta kaukosäätimestä puhumattakaan, mutta puhkesin hysteeriseen hihitykseen yksin keittiössä tuon viimeisen kuvan kanssa, joten pakko se on teillekin jakaa!

Lisäksi ostin Anttilan alesta vakkaritukkavärini. Garnier Nutrissen punakupari on melko lähellä nykyistä sävyä, eli tarkoituksena on vain kätkeä juurikasvu ja pitää ainakin vielä loppukesän verran tuota raikasta kuparia. Nyt puuttuu vain värjääjä sekä värjäystilat. Kotiudun vissiin vasta 25. päivä, enkä millään malttaisi odottaa maman värjäyssalonkiin (lue: alakerran saunatiloihin) asti purnukan tyhjentämistä tukkaani!

Näissä ia epäonnistui:

Huolellisesta laukun imuroinnista huolimatta pohjalta löytyy vielä muistutus total failure -lounaastani. Otin mukaan töihin muutaman desin kaurahiutaleita puuroa varten, ja arvatkaa, oliko hiutaleet päättäneet muuttaa osoitteensa purkista laukkuni pohjalle?

Ensitöikseni aloin sitten silittämään pyykkejä, ja enkös kirpaissut raudalla kirvelevän paloviillon käteeni. Kivajes. Kuvassa sadisti-Mikki on näköjään ihan fiiliksissä vammastani, reiluutta.

+3-2=1 kertoo pettämätön pitkä matikkani, joten iloisesti plussallehan tänään jäätiin. Voisi siis herätä huomennakin! Luvassa on vapaapäivä niiden leffojen ja ulkolounaan merkeissä. Ollaan eletty tämä reissu tähän asti muuten about nuudeleilla, joten tuskin pysyn nahoissani herkkuateriaa odotellessa!

Tämänkin turhakkeen tarjosi teille ia, jonka koneelle pitäisi laittaa bloggauslukko aamuöiksi. Oikeasti.


Psst, huutokauppablogin ajattelin riipiä minäkin kasaan tuossa ensi kuussa, johon päätyy mitä ilmeisimmin mm. viime postauksessa kiinnostusta herättäneet pitsipaita, nappimekko sekä kengät (koko 37), ja paljon muuta! Joten pysykäähän kuulolla.

////EDIT Pari kuvaa katoaa muutamaksi päiväksi kun photobucket-tilini on muka ylittynyt (jossa mulla on ehkä 20 kuvaa?!). Onneksi en ole laittanut sen kautta kuin muutamat, joten ei pitäisi häiritä paljoa.

////EDIT2 Vaihdoin bannerin ja taustan osoitteen photobucketista imageShackiin, näkyykö? Antakaa sivun ladata rauhassa, pitäisi tulla myöhemmin nopeammin näkyviin.

hittar och huttar

(Eli siis hitit ja hudit. Kyllä mä ruotsia vielä puoli vuotta sitten osasin!) Tätä haastetta joku minultakin jossain vaiheessa pyysi, joten ajattelin toivottomana yökukkujana kerätä muutamia kuluneen vuoden ostoksia koneen kuva-arkistoista. Olisin löytänyt kumpaankin kategoriaan liudan lisää, mutta koitetaan nyt pysytellä säännöissä.

HITIT

1. violettijutullinen tunika

H&M:n alerekistä viime syksynä seivästetty tunikamekkojuttu on varma ratkaisu tilanteisiin, jolloin haluaisi pukeutua räiskyvämmin, mutta on liian laiska yhdistelemään: Tunika ei kaipaa huutavan kuosinsa vuoksi asusteita lainkaan. Muutamat ovat kyselleetkin tämän perään, mutta uskokaa mua, tätä on pidetty ja paljon! Olisin tylsistyttäneet teidät uneen, jos olisin joka kerrasta ottanut foton.


2. pacmanpaita

Saksan Newyorkerista kympillä löydetty t-paita on ehkä sympaattisin omistamani vaatekappale. Takuuvarma keskustelunavaaja muuten baarissa, ötökät herättävät kummaa nostalgiointia.


3. Pikku Myy -kengät

Nämä ovat ehdottomat lempparikenkäni ja parhaita kierrarilöytöjäni ikinä. Näissä kului koko kevät, kuten varmasti tulee kulumaan tuleva syksykin. Ovat maksaneet kyllä koko kiiltävän viisikymmensenttisen takaisin vähintään triplana!


4. persikkahame

Kierrarieliittiin kuuluva tuunattu löytö ihan piskuisella hinnalla, ja kevään/kesän käytetyin hame, kuten olette varmaankin huomanneet.


5. punaiset sukkikset

Aatonaattona Lindexiltä hankitut täydellisen väriset ja -paksuiset sukkikset löysin uudelleen vasta keväällä kun tajusin, että nämähän ovat pettämätön buusti muuten laimeaan asuun.

BONUS: ylppärimekko

Pakko heittää tämä bonuksena vielä mukaan, nimittäin en ole koskaan tuntenut oloani yhtä somaksi, kuin ylppärimekossani. Minun suunnittelemani ja maman toteuttama täydellisyys mallia, väriä ja istuvuutta myöten. Kutsuja hienoille kesteille saa lähettää, että pääsen käyttämään tätä lisää!



HUDIT

1. pitsipaita

Tätä muutamankymmenen sentin kierrarilöytöä pidän edelleen söpönä tapauksena, mutta en ole osannut käyttää tätä kertaakaan. Todennäköisesti myyntiin menee, kunhan saan syksymmällä kauppaa pystyyn.


2. talvikengät

Tarvitsin kipeästi viime talvena matalapohjaisia talvikenkiä, ja nämä poimin paremman puutteessa jalkoihini viidelläkympillä talven alennusmyynneistä. Parin viikon perästä löysin kahdella eurolla elämäni talvikengät, joten nämä jäivät lähes käyttämättömiksi. Myyntiin päätyvät myös.

3. nappimekko

Tämä mekko on kuin rääpälepikkusisko sille Gina Tricotin nepparimekolle. Nätisti se kaapissa roikkuu, mutta käyttökertoja on kertynyt raukalle pyöreät nolla. Joku tässä vaan tökkii, mutta kukapa niitä kierrarihintoja osaisi tarpeeksi ajoissa vastustaa.


4. keltainen patellavyö

En mä ole osannut käyttää tätä ollenkaan! Kuvassa on oikeasti paras yritykseni soluttaa vyö istuvaksi asuun. Jotenkin liian räikeä vyötärön korostajaksi, ja kaiken lisäksi hieman liian löysä.

5. megapooloneule

Tämä H&M:n poolopaita sisältää voltteja varmaan sata, tukka on aivan pystyssä, kun sen sujauttaa päälle! Lisäksi viime talvena joka kolmannella lukiossamme oli samainen poolo. Kaivan tämän todennäköisesti käyttöön, kunhan muut ovat nyppäännyttäneet omansa käyttökelvottomiksi.


***

Se synttäriarvonta on sitten virallisesti päättynyt! Voittajat arvon ja julkaisen hieman jäljessä, kunhan vain keksin jonkin inhimillisemmän vaihtoehdon kolmensadan pikkulapun kirjoittamiselle. Taidan muuten yrittää kärvistellä tällä kuontalolla Kajaaniin asti, jossa saan leikkuun 23-25 eurolla. Harvoja mutta ihania pikkukaupungin etuja. Paitsi hei sinä, joka sanoit Kampista löytyvän kampaajan alle kahdellakympillä, mikämikämikä?!