minä täällä hei

Nyt se sitten alkoi ihan oikeasti, se armoton lukeminen niihin ylppäreihin. Kun havahduin sunnuntaihin, väänsi poikaystäväni jo pöytäni ääressä matematiikkaa. Oli kuulema laskenut jo tunnin, sunnuntaisesta aamuyhdekstästä lähtien! Pakkohan se oli minunkin, ja väänsin ensimmäisen kirjan kaikki kertaustehtävät läpi. Puoli neljältä olin valmis, ja tunsin itseni vähintäänkin sankarittareksi. Että 1/10 done, yhdestä aineesta! Kyllähän tuo todellisuus vähän kirpaisee, hah.

päällä jättineule Lindexiltä

Tämän koko hektisen kevään alun ajan on ollut tasapuolisesti hetkiä, jolloin on "kyllä tämä varmasti tästä" -fiilis, ja hetkiä, jolloin tuherran itkun kanssa ajan valuvan varpaiden välistä aivan liian nopeasti. Kirjoitukset tulee, haut jatko-opiskeluihin samaten, ja vielä niitä kesätöitäkin pitäisi. Tänään pahimman paniikin hiipiessä päätin kuitenkin jälleen kerran lakaista kaiken taka-alalle. Sytytin toffeetuoksukynttilöitä ja ruusupallon, ja pihistin jääkaapista viimeiset ystävänpäiväleivonnaiset. Hei, miks mulle ei kerrottu että meillä oli tämmösiä!
Aloin myös jänskättää huomista kampaajaa, jonka varasin perjantaina. Tarkoitus olisi jälleen kerran yrittää saada tukka sen näköiseksi, että sille olisi tehty jotain muutakin, kuin kammattu jakaus hieman eri kohtaan. Miten aina, megakokoisista puheistani huolimatta, onnistun astumaan sieltä tukkapuodista ulos tismalleen samannäköisenä, mitä sinne meninkin? Lupaan läimäistä itseäni, jos saan itseni kiinni sanoista "tasoita vaan pikkusen sieltä latvoista".

Naksaa jätiksi!

Ajattelin tällä kertaa kokeilla jotain lyhempää. Jotain samansuuntaista minulla on joskus ollut, esimerkiksi ylläolevan, jo aikoinaan tutuksi tulleen lärvikollaasin, alarivin keskimmäinen olisi aika lähellä. Pituuden saisi pätkäistä lähes olkapäille asti ja latvat vahvannäköisiksi, eli ei liikaa rikkomista. Joku vähän sotkuinen ja pörröinen (ja iso) vahvalla otsiksella (sopisikohan sellainen pyöreästi sivuille kaartuva?) maistuisi! Ideoita?


Syyskuinen ihmettely sadan tilaajan voimin on muuten nelinkertaistunut aivan huomaamattani. 400, tarkemmin sanottuna 430, tilaajaa on ihan järkyttävä määrä, enkä koskaan uskonut höpsöilyblogini keikkuvan tilatuimpien muotiblogien joukossa! Olette ihania! Pitäisiköhän tässä pikkuhiljaa väsätä huutokauppaa tai arvonnantynkää teidän iloksenne..?

Olen kamalan pahoillani, että päivän asuja ei ole näkyillyt blogin puolella pitkään aikaan, mutta kun tämä meno on ollut sängyn pohjalla koulukirjojen kanssa örnöttämistä ja satunnaista lenkkeilyä, niin en oikein ole päässyt laittautumaan mihinkään. Jospa uuden kuontaloni kanssa raapisin poikaystävän vaikka leffaan, niin saisin taas tekosyyn laittautua oikein kunnolla.

Toivottavasti tämä postaus ei nukahduttanut teitä aivan täysin. Rentoa sunnuntaita, muistakaa Suvi Koposen dokkari (joka onkin jo MTV3lla menossa), ja minua hävettävän paljon huvittava Valehtelija, valehtelija @tv2!