juhannuksen jälkien naamiointi

Terveisiä Vuokatista! Pojat rullalautaa ja minulta loppui tekeminen. Valokuvasinkin jo kaiken valokuvaamisen arvoisen, joten koen itseni oikeutetuksi istua autossa ja blogata!

Juhannuksen vietin kaverin mökillä pienellä porukalla, ja hilpeimmilläni olin jo iltaseitsemältä. Jossain vaiheessa pudotin talviturkin lämpimään järveen ja grillailimme pitkin iltaa. Kokkokin kärtsättiin yöllä, eli ihan perinteinen juhannus mullakin. En uskaltanut ottaa kameraa sinne ryteikköön hajoamaan, joten kuvamateriaalia ei siltä reissulta ole saatavilla, mutta kaikki nyt varmaan osaavat kuvitella ne perinteiset järvi pilkistää koivujen takaa- , juhannuskokko- ja makrokuvia kasveista -otokset? Hyvä, eli ette menettäneet mitään.

Lauantaina kotiutuessa olo ei ollut mitenkään liian freeshi vedenkestävien ripsivärien majaillessa vielä silmissä ja vähän niiden alapuolellakin. Kun taivas vetäytyi vielä synkistelemään ja tarjosi illaksi kunnon sateen, niin minä päätin vähän virkistäytyä, ja toteutin muuten haasteenakin olleen operaation, kotitekoisen kasvonaamion.

Ensinnäkin kuurasin naamani puhtaaksi meikeistä puhdistamalla sekä kuorimalla, jonka jälkeen aloin sotkemaan netin kätköistä löytämääni reseptiä. Aineet löytyivät keittiön kaapista ilman kauppareissua, joten eiköhän nyt jokainen fiilistele mun kanssa tämän operaation läpi ja toteuta oman nassunaamion tässä samalla!

Aineiksi tarvitaan banaani, 5 ruokalusikallista kaurahiutaleita, sekä kananmuna.

Tilsitään banaani brutaalisti mössöksi..

..ja sotketaan kaveriksi kaurahiutaleet.


Sen jälkeen riivitään kananmunasta erilleen valkuainen sekä keltuainen. Omaan naamiooni käytin valkuaisen, joka sopii rasvoittuvalle sekä sekaiholle, kuivanassuisten kannattaa käyttää keltuainen. Katsoin siis sekaihoisena parhaaksi lirauttaa valkuaisen naamiotahnaan, ja leikkiä keltuaisella kunnes se hajoaa.


Sitten sotketaan niin kauan, kunnes hiutaleet pehmiävät, ja ihaillaan lopputulosta, joka näyttää kaurapuurolle ja tuoksuu banaanikaurapuurolle. Maistamaan en uskaltautunut.


Tämän jälkeen seuraa se paras vaihe: Mönjän lätkiminen naamalle. Itse tuuperruin naamioni kanssa pötköttämään keittiön lattialle, sillä puuronaamio ei ollut sitä kiinteintä tavaraa. En saanut edes tungettua koko settiä naamalle, sitä oli aivan helkkaristi!


Levityksen jälkeen asetetaan hälytysobjekti piippamaan vartin päähän, ja välillä sorkitaan naamaa, ettei se puuro lähde valumaan tukan sekaan. Tässä vaiheessa naama näyttää siltä, kuin joku olisi oksentanut sen päälle. Namiii!


Kun vartti on madellut ohi, huuhdellaan kasvot haalealla vedellä. Mönjää on valunut todennäköisimmin korvien taakse ja niskaa kohden, joten kannattaa olla tarkkana. Myös roiskeet levityspaikalla ovat mahdollisia, kannattaa hinkata ne nyt pois ennenkuin kuivahtaneen mönjän irroittamiseksi tarvitaan talttaa.

Lopputuloksena yllättävän samettinen iho! Vaikka tuon puuron kanssa vähän epäilytti, niin kyllä se sotkeminen oli lopputuloksen arvoista. Ennen ja jälkeen -kuvia en tajunnut ottaa, joten jokaisen on pakko kokeilla naamio omalle nassulle. Hähä!