Kuvaton novellikukkuu!

Kirjoittelen poikaystäväni läppäriltä, joka on ollut varattuna joka ilta. Sniikkailin kuitenkin vihdoin kertomaan vähän kuulumisia, kun te suloisuudet olette jaksaneet tauonkin aikana niin ahkerasti kommentoida!


Aaaaaaaa, pääsykokeet ohi! Hetkeä, jolloin ei oikeasti tarvitse lukea pakolla yhtään mitään, ei kyllä ole ollut viimeiseen kolmeen vuoteen. Aika hankala ajatus totutella, t. nimim. luin pääsykoekirjaa matkalla viimeisestä pääsykoepaikasta poispäin.

Jos vielä niistä pääsykokeista saan vähän vänistä, niin tyypilliseen tapaani olin sitten ihan väärissä päivämäärissä. Reissuaamuna vielä tarkistin päivät, ja tiistaina sekä keskiviikkonahan ne sitten oli. Good job, ia! Ei siinä mitään, onnistuin kuin onnistuinkin olemaan oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin, ja nyt on sitten lusittu niin Helsingin sosiaalipsykan kuin Turun englannin filologian väännöt. Helsingin koe tuntui menneen noista kolmesta parhaiten (ja sinne on sitten tietenkin hankalin päästä, ja terveisiä muuten bonganneelle!), Turun kokeessa eka osio menikin mentaalista noppaa heittämällä. Esseeosioissa sitten loihin lausumahan melkoisia vänkeröitä, saas nähdä arvostavatko. Mutta asenteella välivuosi on ihan ok niihin mentiinkin, joten on vaan järjettömän mahtava fiilis, että ne on OHI!

(Olin muuten loistava eväsvalmistautujakin! Helsingin viisituntisen vedin vesipullolla ja lakritsipastilleilla, Turun kolmetuntiseen oli sitten kunnon lounaat ja ovessapa lukikin, että omalle paikalle vain kirjoitusvälineet, henkkarit ja juomapullo. Onnea mulle.)

Nyt siis pousailen vielä huomisen Helsingissä (jee lintsi jee!), ja tänään oli vihdoinkin armottoman palkintoshoppailun vuoro. Ravasin yksikseni koko helkkarin päivän kaupoilla, ja mehevä saalis sieltä kotiin viemisiä lähtikin! Olin kuin katti kissanminttupuodissa kun pääsin raidaamaan Gina Tricotin, ja siltä se minun kaksituntinen maaninen vierailu taisi näyttääkin (kuinka moni bongasi?). Mukaan sieltä ja muualtakin lähti kampetta, joita näin sitten loppupäivän joka kolmannen yllä.. Mutta ei Kajaani sitä tiedä!

Muutama ihana kertoi bongailleensa minua, ja tulipa yksi suloisuus sen minulle maanantaina kertomaankin! Kyllä minä Dylanin keikan jälkeen (soitti muuten helvetin outoja versioita!) olin paitoja vahtaamassa kuten joku kertoikin, ja tänään tosiaan sompailin keskustan katuja. Yksi meni metsään, Korkeasaareen en tällä reissulla ole ennättänyt. Mutta tulkaa vaan repimään jos satutte minuun törmäämään.

Viikonloppuna sitten kuvia, ostoksia, ylppärilahjoja ja kommentteihin vastailua, pysykäähän kanavalla!