torstai ja ia kirjoitustuulella

Mikä mun aamuissa on aina vikana?! Vaikka päiväksi on kuinka paljon tekemistä, niin tänäänkin kehräsin sängyssä vielä kolmen kännykän tarjoileman NOUSE NYT JO JUMALAUTA -herätyksen jälkeen, laahustin neljännen vaimennettuani keittiöstä ananasmehua ja aamiaisvoileipää ja uppouduin peittoihin katsomaan unisilla silmillä Serranoita. Sitten koin äärimmäisen tärkeäksi alkaa piirtelemään tädin kätköistä kuoriutuneilla (ja minulle luovutetuilla, kiitti!) kangastusseilla kangaskasseja edustavimmiksi (niitä tarvitaan, että saan roudattua omaisuuteni täältä takaisin kotiin), ja vasta kahdentoista jälkeen sain moottorin käyntiin ja aloin hommiin. Vaikka olisin voinut herätä seitsemältä, ja saada kaiken valmiiksi siihen kahteentoista mennessä.. Olen toivoton.

No kuitenkin, tiskasin tänään kokonaisen astiakaapillisen kippoja, kuppeja ja laseja, ja olin hurjan ylpeä kun en särkenyt yhtäkään! Taannoin ystäväni isosiskon ylppäreissä tiskaajatyttönä toimiessani onnistuin räjäyttämään muistaakseni kaksi, ellen kolmekin shampanjalasia siihen kolmeen tuntiin. Tumpelo on toinen nimeni, ainakin sen sietäis olla. Saavutuksestani ylpeänä pukeuduin päivävaatteisiin, kävin ostamassa torilta mansikat jääkaappiin viilenemään ja kipaisin kaupunkiin, tällä kertaa shoppaamaan äidilleni ja ystävälleni.

Koska elohopea uhoili kahdessakymmenessäviidessä, niin puin pikkuruisimmat matkalauku(i)sta löytyneet vaatteet. Tällä kertaa hurjan tylsää shortsitoppilinjaa.

Päällä:

• shortsit ja toppi #H&M
• helmet #Gina Tricot
• rusetti #second hand
  

Koska olen julkisesti mourunnut rumista aamutavoistani, niin lupaukseni huomisesta aamuseiskan herätyksestä ei voi muuta, kuin pitää. Huomenna pitäisi ehtiä pakata, kiitää Itäkeskukseen, löytää sieltä juttuja, matkata kaupunkiin lounaalle, tsekata Mamma Mia!, ommella, pakata ja pakata. Sitä tavaraa on rehellisesti sanottuna niin paljon, ettei mun voimat riitä koko kuormaa yksin tönäisemäänkään, mä tarvitisisin pulkan! Vai oisko kärry realistisempi..? Täti lupasi auttaa Helsingin päässä junaan asti, pitää vaan koittaa pommittaa mikoa muistathan nyt ihan varmasti -puheluilla, että saan purettua tavarat myöskin junasta ulos. Niin, ja raahattua ne kotiin asti. Älä nyt äiti säikähdä, mutta olen kotiutumassa vähintäänkin viiden kassin kanssa. Ja tädille jää tavaraa odottamaan myöhempää noutamista.. (Siis lähinnä lahjoitettuja astioita, en mä nyt Helsinkiä ja tiliä tyhjäksi ole shopannut!)

Oho, eipä mulla näyttänyt olevan edes mitään oikeaa sanottavaa. Noo, heitetään vaikka, että kunhan pääsen kotiin, niin väsään ne arpajaisvoitot ja koitan paneutua takaisin kuvahaasteisiin! Viikonloppuna alkaa myös armoton kuumeilu siitä, mitä helkkaria sinne Trendin pippaloihin laittais päälle. Tulee olemaan tuskainen kaapinpenkomissessio.

Nyt se loppui. Kohota oikea kätesi, aseta se pääsi päälle ja toista sillä kevyttä ylös-alas-liikettä. Loppuun lukeneet ovat päähän taputuksen ansainneet, hehehehe! Eh. Yöt!