kurkkaus

Heii, hengissä ollaan sietämättömästä lihassärystä huolimatta! Mistähän tässä uskaltaisi edes alottaa, kun olisi niin kamalasti kerrottavaa. No, jospa nämä pari satunnaista ensihehkutusta ja -otosta antaisi edes jonkinlaista kuvaa viikkoni alusta.

Ensinnäkin koko maanantai, aamuyhdeksästä iltakymmeneen, oli hc-muuttoa ilman ainoatakaan taukoa. Puhun siis oikeasti hard coresta: Syntisen painavien laatikoiden kantaminen kolmen ihmisen voimalla hissittömän kerrostalon kolmanteen kerrokseen ei ollut näköjään mitään sunnuntaivoimailua.

Kun aamulla menimme siivoustarvikkeiden kanssa kokeilemaan uutukaiset avaimet oveen ja tarkastamaan kämpän ensimmäistä kertaa ikinä, kiljahdin riemusta, ihan kirjaimellisesti. Olin varautunut jo pettämättömällä "pessimisti ei pety" -logiikalla pahimpaan, mutta kämppä oli ihanampi (ja tilavampi) kuin uskalsin odottaa. Vai mitä veikkaatte pysymisestäni muuttotennareissani, kun näin nuo kettiön kaapit?

Sompailimme laatikoiden välissä koittamaan onneamme kierrarille, josko sinne olisi ilmestynyt sopiva sohvaehdokas uuteen, tyhjään olohuoneeseemme. Miko vielä parkkeeraili, kun silmäni nauliutuivat pelkääjän paikalta ulkona napottavaan reppanaan: Aivan Käsittämättömän Ihanaan, keltaoranssiin (niinpä?!) sohvaan. Kiteyttäkää mielessänne ne kaikki blogeissa sanaillut rakkautta ensisilmäyksellä -luritukset bloggaajan ja Sen vaatekappaleen ensitapaamista kuvailtaessa, ja soveltakaa ne kaikki tuohon hetkeen. Hitto, minun oli pakko saada se sohva.

Minähän rykäisin lähimmälle kierrarisedälle, ja höngin hintaa. "Jos kannatte ite pois niin viekää vaan" helkkyi korvissani useamman sekunnin kuin kovaäänisimmät kilikellot, ennen kuin sen sain sisäistettyä. Kotiinhan se lähti, ihan ilmaiseksi. Isä korjasi heikon pohjan kuntoon samalle iltaa, ja jo maanantaina punnersimme tätä helvetinmoista jättiä ahdasta porraskäytävää ylöspäin.

(Samassa t-paidassa koko alkuviikko #H&M men)
Ja joo, keskimmäinen tyyny näköjään väärinpäin, imuroin tyynyt just ja lätkin ne vaan takaisin!

Koko perheeni tuomitsi sohvan aivan järkyttävän rumaksi möhkäleeksi, mutta minusta se on hurmaava viimeistäänkin kun ripottelen tummia koristetyynyjä kaveriksi. Kummalla kannalla te olette?

Tiistaina oli sitten jo karu paluu töihin, ja aika tuskaa se kuuden tunnin seisoma-asento kauhian hellillä pohkeilla on. Olen kuitenkin urhoollisesti koittanut laittaa kaikki vapaahetket kämppää hieman eteenpäin, mutta ei tämä vieläkään mikään asuttava ole. Kaikki muu paitsi astiat ovat vielä laatikoissaan, ja oikeastaan paikoillaan on vain kattovalot (tai no ei eteiseen) ja sänky. Nyt en tosiaan tämän kaaoksen takia mitään näitä pieniä sneek peakeja kummempia kameralle taltioi, mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa rakennu lopulta blogiinkin asti!

Violetti makuuhuone salakavalasti violetilla valaisimella takaisin, olen ovela!

Ei mulla olisi oikeastaan nytkään yhtään aikaa tätä päivittää, mutta pitihän se pieni raapaisu kirjailla. Päivittäiseen tahtiin ei päästä vielä ainakaan pariin viikkoon, joten kärsivällisyyttä!


Translation:

We have finally moved, yey! The apartment looks like a Mess (yep, with the capital M), but I couldn't resist showing some sneek peaks.

We found the perfect couch from the recycling center - and got it for free! (Or am I just so familiar face there nowadays that it was some kind of special offer, hmm?) My dad renovated the bottom of the couch, and now it's almost as good as new. My parents and my littlebrother thought that my new, yellow loveliness was the ugliest couch they had ever seen, but I strongly disagree. I think it will be just adorable with little, dark cushions!
The cabins of our kitchen turned to be yellow, too, and I love them, too. I have been wearing that same H&M men t-shirt for a few days because all my clothes are still in huge bin bags.

It takes several weeks of cleaning and arranging until we can call our apartment home, but when it finally is at least almost fully decorated, I will show it to you.