sähköisku

Jos hiuslaatuni pitäisi määritellä, niin se kuuluu ehdottomasti kastiin ääriradikalisti. (Siis karhea, ääriradikalisti, hento... Mainiosti se termi muiden sekaan sukeltaa!) Päätänpä koittaa muokata kuontaloani mihin suuntaan tahansa, niin tukkani valitsee aina sen äärivaihtoehdon. Jos haluan kutrini tuuheiksi, niin karvat valitsevat joko hillittömänkokoisen pallokkeen tai kevätpurolirun päätä myöten. Jos haluan tukkaani kiharat, niin karvat kokevat erittäin hyväksi ratkaisuksi kääntyä joko latvoista parin asteen verran epämääräisiin ilmansuuntiin ja luovuttaa lattiaa kohti ennen kuin ehdin lakkapulloa korkata, tai sitten kutrit hyppää niin sitkeälle sikkuralle, että vain ihonväri erottaa minut ja Mel B:n. Hohhoi.

Ihan vaan tuon teorian todistaakseni filmatisoin jälkimmäisen esimerkkitapauksen.

Tiistai-iltana suihkun jäljiltä dataillessani koitin kalastella ideoita sitä tulevaa kampaajaa varten. UKhairdressers sai kuitenkin minut himoitsemaan tukkaani uusia juttuja jo samana iltana alla olevien kuvien inspiroimana:

Auaa, tommosia hippikiehkuroita sulosti kasvoja kehystämään! Ei kait siinä sitten, Jekylliä katsellessa kiharrinmötikät yöksi tukkaan vaan.


Asioita, joita ei tässä vaiheessa koskaan tiedosteta, on tukan liian lyhyt pituus sekä välineiden täysi epäsopivuus. On siis jo teoriassa täysin mahdotonta loihtia näihin karvoihin moinen lopputulos, mutta miten vaarattomat pastellinsävyiset kukkapatukat voisivat muka tehdä jotain muuta, kuin hippikiehkuroita?

Niinpäniin, kuinkas sitten kävikään.












Iskä neuvoi, että ensi kerralla kannattaa säästää aikaa, kastaa sormenpäät suussa ja tuikata ne sähkörasiaan.

Translation

My hair has a will of it's own: Yesterday I wanted to create sweet hippie curls such in the photos from UKhairdressers, but my hair decided to make me look more like Mel B. Well, I kinda liked them anyway!