mission muffinit

Toissapäivänä työnsin taka-alalle kaikki aiemmat keittiöepäonnistumiseni, ja päätin valmistaa teidän rohkaisemana satsin törkeän hienoja muffineja niinkin loogiseen leipomisaikaan, kuin iltakymmeneltä.

Päädyin mustikkavalkosuklaamuffinit + vaniljakuorrute -komboon, ja ylihelpolla ohjeella (kiitos Kejer, kaikki muutkin ohjeet läimittiin talteen!) taikinavaihe sujui ongelmitta. Joku vinkkasi,että tuo kierrariruusumekko saattaa olla muinainen kokovartaloessu, joten siihen verhosin itseni kokkauksen ajaksi.

Jätin valkosuklaan kunnon lohkareiksi ja veivasin jäiset mustikat joukkoon.


Ostin jopa muffinivuoan! Leivontablogien vinkit läpikaluttuani olin vakuuttunut, ettei näin hifillä reikävuoalla voi epäonnistua.

Sain muffinit uuniin, ja siellä ne jopa näyttivät ihan oikeanlaisilta! Yllättynyt leipurikokelas ia havainnollistaa, että sai ihan itse pellillisen taikinaa uuniin asti. Vau.


Ja ihan kuin kenen tahansa muunkin tekemänä, taikinanöttöset alkoivat kohota! Onnistumisentunne oli käsinkosketeltavaa.

Paistumisaikana toteutetaan aina se leipomisen paras vaihe: Taikinakulhon kaapiminen. Saatoin jättää tarkoituksella epätavallisen suuren määrän jämätaikinaa..


Kaapimistaidetta. Taideakatemia, täältä meikä tuun!

Kuorrutusvaihe oli turhan hektinen ja sotkuinen, joten siitä en ehtinyt räpsimään kuvia. Mutta, saanen esitellä, MUFFININ NÄKÖINEN MUFFINI! Hurrah!

Se on syötävän söpö, ja tein sen ihan itte! Minä! Minä, joka kelpaan kokkausvaiheessa aina maagisesti parhaiten paistovahdiksi tai astioiden tiskaajaksi!

Joko ollaan eletty tarpeeksi kauan vilpitöntä myötäiloa? Hyvä, nimittäin nyt se totuus:


1.Vain yhdestä muffinista tuli inhimillinen.
2. Kuorrutus alkoi sulaa, kun fiksuna laitoin voikuorrutuksen lämpimän leivoksen päälle.
3. Muffinit jäivät pohjasta raaoiksi,
4. ja joka ikinen lässähti uunista takaisin huoneenlämpötilaan kotiuduttuaan. Naamioin ne parhaani mukaan kuorrutteella kuohkeiksi.
Ta-dah!

No, jotenkin en edes yllättynyt. Mutta pääasia: Ne olivat aivan törkeän hyviä! Niitä ei pystynyt syömään kukaan muu minun ja veljeni lisäksi, kun olivat niin äklötuhtimegamakeita, mutta silti.

Mission accomplished, ainakin pääpiirteittäin! Poseerasin vielä onnistuneen hoidokkini kanssa.

EDIT/// Tässäpä vielä kysytty resepti, jonka tarjosi Kejer:

MUSTIKKAVALKOSUKLAAMUFFINIT (Resepti 16kpl:lle, mutta itse tein 12)

2 munaa
1 dl sokeria
1 dl kermaviiliä tai piimää
1 dl sulatettua tai juoksevaa margariinia
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 dl mustikoita
n. 200g valkosuklaata

Sekoita munat ja sokeri esim puuhaarukalla, ei tarvitse vatkata. Lisää joukkoon kermaviili sekä rasvasula, sekoita tasaiseksi. Lisää kuivat aineet, marjat ja paloiteltu/hienonnettu suklaa. Jos käytät pakastemarjoja, lisää ne jäisinä. Sekoita taikinaa vain sen verran, että se tasoittuu.

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista uunin keskiritilätasolla 200 asteessa n 15 minuuttia. (Ohjeessa luki siis vartti, mutta omat jäi pohjista raaoiksi, eli 20min varman päälle)

Halutessa KUORRUTE (cupcake-creations.com:sta)

150g pehmeää voita
250g tomusokeria
1 tl vaniljaa (käytin vaniljasokeria)
2 tl kuumaa vettä

Vatkaa sähkövatkaimella voi ja sokeri hyvin. Lisää vanilja ja vesi. Vatkaa tasaiseksi ja kermaiseksi.