opin yli ja juhlin

Nyt olisi luvassa hieman tarinointia siitä yo-päivästä! Kuvaajaksi (palkatta) palkkaamani pikkuveli ei kovin montaa kuvaa malttanut juhlista ottaa, joten kuvasaalis jäi ikävän heikoksi päivästä, jonka kuitenkin haluaisi muistaa yhtä kesää pidemmälle. Eikä tullut otettua kuvaa edes mielettömästä herkkupöydästä!
No se on turha nillittää kun laktoosivalmisteet on jo maassa, tässä kuitenkin hieman fiiliksiä.

Juhla-aamuna talsin aamupuuro nassussa kohti kampaajaa, josta poistuin näyttäen aika hurjalta. Latvat kääntyivät aika villiksi 50-lukupotaksi, mutta pienen sukimisen jälkeen olin valmis itse juhlaan suht inhimillisenä. Latvat muuten pysyivät kaarevina yöhön saakka!

Itse juhla meni kevyestä takamuksen puutumisrefleksistä huolimatta mallikkaasti, ja onnistuin kuin onnistuinkin hakemaan todistukseni, pari stipendiä ja kotsani ilman ainoatakaan alitajuntaista mekonnostoa. Mua ei olla kyllä valmistettu olkaimettomiin, täytynee totutella!

Vieraita saapui kerrostaloasuntoomme ennennäkemätön määrä, ja tulihan ne jatkosuunnitelmat kerrottua jo epäinhimillisen useaan kertaan. En ole tottunut olemaan juhlakalutar huomion keskipiste, ja pyörin väkkärän lailla vieraiden keskellä esitellen todistustani ja kitaten Pommaccia aika hämmentyneenä. (Mama ei antanut parin ekan maljojenkohotuksen jälkeen lasiini muuta, kuin shampanja-lookalike-limpparia, miksiköhän..)



Lahjasaalis oli käsittämätön! Kannatti näemmä vääntää se kolmevuotinen: Huoneeni pikkupöytä näytti olevan kuin kolmen joulun ja viisien synttäreiden jäljiltä, ja paketeista käärytyi melkoinen survival-kit pikku-ian tulevia muuttopuuhia ajattellen.



Muistatteko, kun nurisin pakanneeni kaikki lahjat kuvaamatta jo yläkaappiin, josta niiden purkaminen olisi aika lähellä tahallista itsensävaurioittamista? No, muiden kuvien vähyyden hyvittämiseksi purin ja raahasin ne sängylleni kuvaussessioon! Äitille kiitti avusta. Tässäpä ne:

Äiti- sekä lapsikattila, tukeva paistinpannu ja oheiskeittiövälineitä sekä punainen pikkupaistinpannu, joka on mahtavan värinsä ja pohjansa takia pakko ripustaa näkyvälle paikalle.


Kermainen kuppi (x6), Iittalan 24h -kuppi (x2), supersöpö muumisetti mukilla sekä kulholla, KoKo-setti kulholla, pikkukupilla sekä asetilla, kaksi Iittalan lasia sekä vedenkeitin. Vihdoinkin vedenkeitin, t. tunnollinen mikro- ja kattilateen juoja! Sain vihdoin päätettyä kerääväni Iittalan 24h -sarjaa, jota tuli myös kahden syvän ja kahden normiruokalautasen sekä kulhon verran. (Olivat niin lokoisasti kuplamuovissaan, etten tohtinut häiritä kuviin asti.)

Onnistuin myös saamaan kauniin setin koostuen Iittalan karahvista sekä neljästä juomalasista, värinä merensininen. Pienimuotoiset mehukestit, anyone?


Myös meisseleitä tuli kahta eri sorttia, onpahan myös millä mättää! Ja tuli myös mitä mättää: Illan ehdottomasti hauskin lahja, kummisedältäni pitkän ja tunnollisen puheen aiheesta startti uuteen elämään pätteeksi saamani Start -muromyslipaketti! Paketin sisällä oli tosin murojen lisäksi paketin huomautuksen lupailema yllätys, paperisessa muodossa olevaa tukea jatkoa varten.

Kylppäripuoli karttui pyyhkeillä sekä pyyhenipsuilla, kuvassa mukana myös ruusutyynyliina, joka istui kuvan värimaailmaan söpön kokoavasti.

Äiti lahjoitti ainaiselle kirpparikamoja tuunaavalle ialleen ompelusetin sekä silitysraudan! Ihanamama.

Ja sitten vielä uusi armaani, pikkuiseni rakkaani. Merkki on Fujitsu Siemens ja taktisista mitoista ei ole sen kummempaa tietoa kuin että näyttö on 15 tuumaa ja tilaa roimasti vanhaa konettani enemmän, mutta tämä mahtuu istumaan syliini! Ja laukkuuni! Ja tässä on Mahjong Titans sekä kamera! Voin katsoa Ameliéta junassa, tehdä postauksia sängyllä, pelata Mahjongia autossa... Käsittämätöntä.



Lisäksi tuli lakanoita sekä pari kirjaa, joita en tietenkään sitten muistanut kuvata.

Illalla vaihdoin mekolle uuden ulkoasun mustalla vyöllä, mustilla korkkareilla sekä mustalla laukulla ja lähdin viilettämään lakki päässä yöhön. Erittäin hauskaa oli aamukahteen, jolloin piti jo hipsiä peiton alle lataamaan akkua seuraavan päivän reissua varten. Aivan liian lyhyeen se päivä loppui, annan ääneni ehdottomasti vetoomukselle yo-juhlien pidentämisestä ainakin viikkoon. Missasin myös herkkupöydän jämät joutuessani lähtemään toiselle puolen Suomea jo seuraavana aamuna!

Mutta olipa kyllä päivä, vois vetää kirjoitukset uusiksi ihan vaan uusien juhlien toivossa. Kiitos kamalasti kaikille (osa vieraista lukee tämän kuitenkin!).