aurinkoista tietä eteenpäin

Tänään tsekkasin paikallisen kierrätyskeskuksen, ja se vaikutti oikein lupaavalta! Hintatasokin oli samaa luokkaa mitä vakkarikierrarilla, joten sinne aion ehdottomasti vielä tämän reissun aikana palata. Muutama juttu lähti mukaan, ja maistiaisena niistä tämän illan lötköilyasu, ihanan löysä ja jätti mikkipaita.

Äärimmäistä mukavuutta viidelläkymmenellä sentillä, mikäs siinä. Uah tuota juurikasvua! Huomenna pomppaan muuten sinne kampaajalle, aion kysyä kampaajan mielipiteen otsatukka-asiaan ja päättää vasta sitten.

Kävin myös työpäivän päätteeksi siellä pihakirppiksellä lähellä vettä (paikannimet hallussa), josta löytyi fanttiperhe.

Rintakoruja nuo siis ovat. Musta ronsu ihan selvästi protestoi, kun roikottaa kärsäänsä erilailla. Myyjän mukaan ovat peräisin 60-luvulta, joten siitä hieman kirpeä seitsemän euron yhteishinta.

Huolimatta täydellisesti puuttuvasta suuntavaistostani kävelin kujia pitkin jonnekin keskustan suuntaan, ja löysin aivan ihanan kirpparin! Tavaraa oli vain muutamalta myyjältä, ja vaatteet ja muut oli aseteltu harvakseltaan pitkin tiloja ripotellen, kuin taidenäytökseen. Rekkejä roikkui katosta, pieni matka-arkku oli naulattu rasiaksi pikkutavaralle seinään, ikkunan eteen ripustettujen hentojen neuleiden lomasta siivilöityi aurinko. Harmi, ettei mitään ostettavaa löytynyt. Pitänee palata sinnekin vaikka kameran kanssa.

Huomenna ekaa kertaa ikinä Ikeaan! Luvassa myös se kampaaja, ja sadepäivän varalle lainasin tädiltäni tuotantokaudellisen Frendejä. (Sillä on ne kaikki, epäreiluutta.) Palaillaan ehkä jo huomenissa loppujen kierrarilöytöjen ja muiden satunnaisten kanssa.