yliväsynyt ia + autiohko asunto =

Mieltäni on pyörittänyt viimeisen parin viikon ajan aika arvatusti pelkästään tämän kodin fiksailu. Jos nyt ihan vähän saan avautua, niin tässä ihan vaan pikkuisen vuodatusta asiasta: Saimme hankittua muun muassa sohvapöydän ja tv-tason, joista jälkimmäisen kokoaminen oli roihuavinta helvettiä! Itse luovutin jo parin tunnin jälkeen, ja jätin mikon kompromissaamaan pölyiselle olohuoneen lattialle muutamaksi lisätunniksi lukuisia ristiriitoja manuaalin kuvien ja konkreettisten säpäleiden välillä. Tänään töistä kotiutuessani minua kuitenkin odotti yllätys: Operaatio Tv-taso oli vihdoinkin saatu kolmen lisätunnin jälkeen päätökseen! Liekö Pyhällä Hengellä vaiko brutaalilla vasarankäytöllä, mutta se on hitto soikoon kasassa!

Innostuin sitten uudesta tasosta, tyhjyyttään ammottavassa olohuoneen nurkassa sekä korillisesta sisustusideoitani, ja päädyin täyttämään tyhjän asunnon hiljaisuuden kameran räpsinnällä ja sisäisellä kikattelulla. Heii, mitä jos jätettäisiin tämä kämppä tämmöiseen puolivalmiiseen kuntoon, autioilla pinnoilla tulee parhaat kuvainspikset! Nämä fotot voisi sitten olla samalla vastaus parin kuukauden takaiseen haasteeseen, jossa kehotettiin ottamaan niin tekotaiteellisia kuvia, kuin lähtee. Kyllä täillä puskettais jo taideakatemiaan, so not.

Koska mulla ei oikeasti ole tänään mitään tämän kiehtovampaa kerrottavaa, niin ajattelin täyttää kuvaussession tuloksien rakoset rästissä olevalla haasteella "Kymmenen positiivista asiaa itsestäni". Älkää nyt tulko heittämään mitään "tunnostatpa olevan itteäsi täynnä" -tavaraa, ette usko miten vaikeaa tämä itsekehu on! Ei Suomessa yksinkertaisesti vaan hehkuteta itteä, perkele.

1. Olen luonteeltani useimmiten melkoisen optimistinen. Koitan kaivaa asioiden kirkkaat puolet esiin, vaikka ne kuinka paksun tomun peitossa olisikin. Ainakin, mitä muiden ongelmiin ja pahaan mieleen tulee.

2. Osaan kirjoittaa nykyään luonnostaan melko oikeaoppisesti ja itseninäköistä tekstiä. Sitä en todellakaan ole aina osannut, kaipa tämä lähes jokapäiväinen tarinointi on taitojani kehittänyt.

3. Tykkään huulistani. Ne ovat kivanmuotoiset ja hassusti punertavat sekä rajatunnäköiset ihan luonnostaan.

4. Tukkani on myös kiva, se on sen verran karheaa laatua että silkkinauhat ja rusetit pysyvät siinä luisumatta. Punapigmenttini ansiosta punainen väri pysyy hiuksissani tavallista paremmin, ja punainen sopii kalpeaan ihooni.

5. Olen lyhytvihainen. (Miko katsoi selkäni takaa kun kirjottelin näitä, ja korjasi tämän kohdan "Olen lyhyt ja vihainen"..)

6. Minulta löytyy huumorintajua, ja (ainakin surkuhupaisaa) läppää lentää tietyssä seurassa vähän liikaakin.

7. Olen järkyttävän huonomuistinen, mitä elokuviin tulee. Voin katsoa parhaat jännärit kolmeenkin kertaan parin vuoden sisällä, ja yllättyä aina totaalisesti loppuratkaisusta!

8. Tykkään vaatetyylistäni, se on muokkautunut hurjan selkeäksi ja minunnäköisekseni alle vuodessa.

9. Minun on helppo bongailla vaatteita ja asusteita jotka sopivat tyyliini lähes mistä vaan.

10. Minulta löytyy mielikuvitusta, kun sille päälle satun.

Yh, minäminäminä! Mutta mulla on kyllä hyvä visio noille LP-levyille, toivottavasti saan toteutettua. (Ja ei, en aio ripustaa niitä kaulakoruksi, ehe he he!) Kuvissa muuten päällä:

• toppi liian lyhyenä mekkona, sorry #Vero Moda
• korkkarit #secondhand
• rusetti #secondhand
  

Translation:

Okay, I'm getting really boring when all I can talk about nowadays is our new home. Well, this time I managed to hide our new tv-table and some items of my decoration to oh-so-fancy pictures. Hopefully that's a bit more interesting way to tell you that my latest purchases have been just some new stuff to the apartment. In the pictures I'm wearing an oversize top as a dress from Vero Moda, and a second hand bow and -heels.