laitetaan nyt vaikka että viikonloppu

Tänään kotiin korvia napsivassa pakkasessa tarpoessani honasin, että miksi tämän blogin kanssa on ollut niin perhanan tahmeaa viime aikoina viimeisen puolen vuoden ajan: Kynnys päivittää on noussut ihan törkeästi, ja entisestä normi -kylpyhuoneen kynnyksestä (johon muuten _vakiona_ iskee varpaat aamuisin!) se on hiipinyt pikkuhiljaa kerrostalon kolmannen kerroksen korkuiseksi. Jotenkin on semmoinen olo, että pitäisi sanailla jotain mahdottoman maailmaamullistavaa ja eeppisen pitkää, eikä hetkessä näppäiltyjä nysvötekstejä nysvökuvilla jotenkin edes kehtaa julkaista. Sinänsä koomista, että mun merkinnät kyllä vaikuttaa aina ennemminkin jälkimmäisiltä... Nomutta! Ajattelin koittaa ihan oikeasti nuijia sitä kynnystä alemmaksi, ja ajatella, että kyllä sitä helkkari soikoon selviää aina välillä vähemmälläkin. Että ei tätä olla ihan näin vaan lopettamassa. Tämmösenä nonsense-introna vain, nyt itse asiaan!

En ollut lauantaina siellä puhutussa blogimiitissä, sillä minut ja paraatipaikan erotti 600 kilometriä ja mulla ei ollut mistä repiä ylimääräistä reilua sataa euroa, jotka olisivat kattaneet junamatkat to begin with! Kyllähän tuo ketutti ja raskaasti (ja ketuttaa kolmea kovemmin kun muiden blogittarien fiilistelyitä eksyy lukemaan), mutta ei se nyt muu auta, kuin koittaa unohtaa koko missattu hupi.

Lauantaina karkoitin alakuloa reissaamalla pitkästä aikaa kierrätyskeskukseen, johon muuten sain sen taannoisen tittelin ansiosta lahjakortin ihan Entringin puolesta! Mielettömänkokoista kiitosta sinne vielä kerran, ja shoppasinkin korttia muutamaa euroa vähemmäksi. Kuteina toimi nämä:

Aa, ei puhettakaan että edes yrittäisin vieroittua purnukkamekosta!

päällä:

• nahkatakki #Lindex
• kaulahuivi #H&M
• mekko #itse tehty
• saappaat #second hand
• laukku #second hand

Ja sitten niitä löytöjä.

Oranssi retroseinäkello!



Tämä piti saada jo ihan fotogeenisistäkin syistä, mutta se saa luvan myös alkaa hoputtamaan keittiön seinällä.

Pinkeistä pikkuneidin aurinkolaseista tuli kaulakoru. Ja voin muuten aivan rehellisesti sanoa, että tein korun ennen kuin vilkaisin Nadjan blogia, josta sitten löytyi identtinen sisko korulle! Meillä on Nadja joku telepaattinen askarteluyhteys :D


Lisäksi löytyi tuplasti vyötärölle kiertyvä niittinappulavyö kesälörömekkojen kaveriksi, ja pari paitaa. Harmikseni toinen paidoista, musta satiininen (?) rusettipaita on mulle aivan liian iso, kun "saavu kaikkialle juuri ennen sulkemisaikaa" -mentaliteettini ei jättänyt aikaa sovitteluun. Plääh!

Jos joku sattui ihastumaan, niin saapi ilmoittaa kommenttiboksiin. Kooksi voisin arvioida jotain väliltä M-L.

Sunnuntaina mulle iski joku armoton masistelu, ja muutaman turhan meikitön naama+likainen tukka -kuvan jälkeen (kuten yllä näkyy) sain itseni nyhtäistyä kunnon lenkille. Illaksi käperryin viltin sisään virkkailemaan pitästä aikaa kukkia, joita muuten ajattelin laittaa taas myyntiin! Olisiko intressejä siis näille kukkasille? Ajattelin koukutella lankavarastoni aika pitkälti tyhjäksi, ja ilmoittaa sitten valmiit kappalemäärät täällä myyntiin. Niin ei tarvitsisi odotella sitä puolta vuotta tilauksen jälkeen, mitä viimeksi :D

Mutta nyt yrttivoipatonkia ja nollakolaa iltapalaksi, ja sohvan valloitus ainakin Täykkäreiden ajaksi!



Translation

I went to the recycling center last Saturday, and found some cute things like an orange retro-clock! I also found little girl's sunglasses, they are now a necklace. The black bow -shirt was unfortunately too big for me. I was wearing a leather jacket from Lindex, a self made dress, a H&M scarf and second hand boots and -bag.