s niiku

Arvatkaa...



... mikä ...



... on ...



... tämänhetkinen ...



... lempparivärini?




Mikä on sinun?

Translation

Guess what's my favourite color atm!

huti :-(

Meinasin rykäistä tässä pikkuhiljaa käyntiin sitä huutokauppaa, mutta suosiolla ihan huuto.netin puolelle: Kuten muutama arvasikin, niin blogihuutis meni pelleilyksi, eikä huudoista pidetty kiinni.

Mutta huutohommiin liittyen olisi tämmöinen tapaus: Ebayasin söpskän mekon, mutta ankarien sovittelusessioiden jälkeen päädyin siihen lopputulokseen, että käyttämättä jää. Voi plääh! Ajattelin kysäistä teiltä, että olisiko tälle minimekolle mahdollisesti uutta kotia saatavilla?

Elisiis, Dorothy Perkins -merkkinen minimekko! Itse en osaa olla noin lyhyessä enkä osaa käyttää tunikana, mutta toimisi esimerkiksi farkkuleggareiden kanssa törkeän hyvin. Uu, tuohon semmoset ultravaaleat farkkukalsarit ja mustat rujot korot kultaniiteillä! Koko ei todellakaan kyllä ollut Suomen kolmekasi, vaan mulle xs-s -kokoiselle juuri sopiva. Selässä kiva aukko (jonka päällä killuu kuvassa hintalappu) ja vyötäröllä kiristysnauhasysteemit, jotka voi rusetoida selkään.

Kankaassa on tommoisia kullanvärisiä hilejuttuja (ei mitään irtonaista glitteriä).

Että ihan näin alustavasti, kolahtiko kenellekään?

(heimuuten, eilenkin ilmestyi merkintä!)

Translation

I eBayed this lovely dress, but after several fittings I realized that it's not my thing :( Too bad!

pienet mustat

( Tämä lasketaan torstain puolella ilmestyneeksi kun yöunet on vielä edessä!)

Naisen vaatekaappilakien ehdoton ykkönen on pikkumusta: Se synkkä lyhyt mekkonen, jota paukutetaan joka helkkarin naistenlehdessä tärkeimmäksi rievuksi kautta vaatekomeron.

Minulle tuo mystinen musta mekko on synnyttänyt jonkinasteisen obsession: Jos shoppailumania iskee eikä kaupat tarjoakaan mitään ajankohtaista, ostan mustan mekon. Jos mega-alennukset kirkuvat antavansa kuteen kuin kuteen hyväntekeväisyyshintaan, nappaan mustan mekon. Musta kolttu on ostos, joka on aina oikeutettu: Sehän sopii kaikkialle, eikä niitä voi olla ikinä liikaa. Ei vaan voi!

Käyttökelpoisia kyseiseen kategoriaan viskattavia minulta löytyi pikaisten laskutoimitusten jälkeen nolot kuusi kappaletta. Kyllähän sitä yhdelläkin toimeen tulisi, muttakunmuttakun.. Päätin tyrkyttää ne kaikki sitten teidän tuomittavaksenne. Valkatkaa lempparinne!

Ja hei huomatkaa, vakiotausta vakioposeerauksilla, mutta pikkuvalojen kanssa se on ehta Christmas Edition!

Vasen: Vilan lahjakortti maanitteli minut sovittamaan kutsuvasti tyrkyllä ollutta röyhelöunelmaa, kun koko liike puski verkkokalvoille pelkkää pikkujoulua käytännöllisten neuleiden loistaessa poissaolollaan. Aika kivuttomasti ja taistelematta se kortti tähän vaihtuikin!

Oikea: Gina Tricotin nettipuljun auettua minun oli aivan pakko kokeilla kaukoshoppailun ihmettä, ja koepupuksi valitsin senhetkisestä tarjonnasta kauneimman tapauksen vetoketjuyksityiskohdalla.

Vasen: Lepakkomekoksi ristitty taitaa olla oikeasti paita, mutta alushameella jatkettuna se menee paljaidenkin koipien parina. Se taisi olla jokin kalsean sateinen ilta töiden jälkeen, kun pistäydyin Lindexin alevalikoimia kollaamassa vartti ennen sulkemisaikaa. Eipä siinä -50% -tarraa näpläillessä kovin kauaa tarvinnut harkita: Iloinen mieli ja täydellinen löysäilymekko, joka päällä voi syödä käsittämättömiä määriä ilman omantunnon herättävää kiristystä vatsanseudulla.

Oikea: Tyylitaivaassa jonkun erittäin näpäkän tapauksen yllä näkemäni sininen Gina Tricotin nepparimekko kummitteli takaraivossa koko alkukesän, kunnes kohdalleni sattui samainen mekko - joskin mustana. Malli oli kuitenkin niin näppärä, että se synkempikin versio kelpasi. Plus tämän voi pudottaa uskottavaksi hameeksikin!

Vasen: Viime talven "apua uuden vuoden hippailut eikä mulla oikeasti ole vaatteita" -hätäily rauhoittui Vero Modan aleläjästä löytyneen paljettimekon edessä - joka sekin on tosin oikeasti L-kokoinen toppi. Hintaa taisi olla säälittävät 7 euroa, ja löysempi malli kompensoi lyhyen helman pervoilut oikein käyttökelpoiseksi paketiksi.

Oikea: Viimekesäisen Helsingin -reissun joka ikinen päivä taisi päättyä hajamieliseen lompsimiseen pitkin kauppakeskuksia, kun tuli hankittua näinkin simppeli tapaus. Trikooputkiloyläosan voi säätää boobsien yläpuolelle, mutta kangaspala toimii oikein hyvin myös korkeavyörätöisenä hameena. Vai onkohan se alunperinkin tarkoitettu hameeksi..? Enihau, tämä on niin perushuttua että muuntuu asustusvimman iskiessä mihin vain.

Mikä on sinun aina oikeutettu "näitä tarvitsee aina" -ostoksesi?

Translation:

As you know, a girl needs to have at least one little black dress. I apparently own six ones! They are from Gina Tricot, Vero Moda, Vila and Lindex.

tyyli-ripoff

Hassua, nimittäin tämä juttu on ollut jo kauan suunnitteilla, ja kun vihdoinkin päätin sen toteuttaa, niin Nelliinalta löytyy samoihin juttuihin viittaava merkintä samana päivänä!

Tämän yön ratoksi pistin vaatekaappini ylösalaisin, ja toteutin jälleen yhden kuvahaasteen pois listalta. Haaste kuului: Yritä kopioida lempiblogiesi kirjoittajien tyyliä omalla vaatevarastollasi.

Valitsemieni bloggareiden tyyli ei ole mitenkään yhteen muottiin rajoittunut, joten käytin inspiraationa paria yksittäistä asua, ja kokosin omista kuteistani vastaavanlaisen kokonaisuuden. Huomioikaa myös poseeraukset! (Perhanan yövalokuvaaminen, ylivalotus söi vähän yksityiskohtia, sorry.)

Ja pointtihan on: Tunnistatko bloggarit? Ensimmäinen ja toinen, jotka arvaavat kommentissaan kaikki kolme bloggaria oikein, palkitaan vapaavalintaisella hamakorvisparilla tai virkatulla kukkasella!

1.

Päällä:

• rusettipusero #second hand
• hame #second hand
• sukkikset #Lindex
• kengät #Seppälä
• laukku #second hand

2.

Päällä:

• mekko #Lindex
• niittivyö #H&M
• kengät #Ellos

3.

Päällä:

• hame #second hand
• röyhelöpaita #Lindex
• musta paita #H&M
• vyö #Vero Moda
• myssy #second hand
  
• kengät #Andiamo
  

Kakkosen olisin voinut toteuttaa tunnistettavemminkin, mutta vähän haastetta! Kyseiset bloggaajat ovat siis muutamia lukuisista lemppareistani. Jos juttu nappasi, niin voisin kokeilla samaa temppua joskus muidenkin lempparineitojeni tyyleillä!

Uskon, että kyseiset blogittaret ovat sen verran huumorintajuisia tyyppejä, etteivät he ota juttua loukkauksena. Tarkoitus ei siis missään nimessä ole naljailla, vaan puhtaasti tributoida! Eikä tributoiminen taida kyllä olla sana!


Mutta nyt arvailemaan! Ja sitten nukkumaan ->


Translation:

Today I created three different outfits that represent three different Finnish bloggers. Let's see if someone can spot all of the three charming ladies behind these styles!

vitosella

Tämä olisi ilmestynyt jo aiemmin, mutta miko pihtaa nettiä!

Perjantaiaamun kunniaksi vedin viivan yhden haasteen yli ja kokosin alle viiden euron asun. Pihtailupukeutuminen oli yllättävän hankalaa, sillä second hand -yläosavarastoni on täysin olematon! Hameista olisi kyllä syntynyt aika mehevä kermakakku.. Kyllä mä kuitenkin jotain ihan käyttökelpoistakin sain kasaan kyhättyä:

Kuvausympäristönä toimi muuten tällä kertaa keittiön seinä ja taulut, jotka eivät ole päässeet hengailemaan vielä seinälle asti. Meidän lainakivipora teki reilut kun sen ruokavalioon ei sitten kuulunutkaan kiviseinä, joten toistaiseksi me esitetään vieraille, että lattiataulut on tarkoituksellinen, moderni sisustusratkaisu.

Päällä:

• hame #second hand, 0,80e
• mekko yläosana #second hand, 1e
• huivi vyönä #second hand, 0,50e
• maiharit #second hand, 2e
• sukkikset #taisivat olla maman hankkimat, joten maksoivat mulle 0e

total: 4,30e

Äh, tuntuu fuskaukselta nuo sukkahousut! Paljaat kintut oli sen verran groteskit, että pakko ne jollain oli peittää. Mitäs tykkäätte, oliko ihan hyväksyttävä suoritus?

Tänään työviikon päätteeksi vähän baareilemaan, mitä odotan innolla oikeastaan vain siitä syystä, että pääsen vihdoin laittautumaan! Kuvaa asusta myöhemmin illalla/huomenissa.


Translation:

I was challenged to create an outfit that cost 5euros or less, so this is what I came up with. Everything is second hand except the thights (which cost me nothing because my mom bought them).
The total was 4,30e, so pretty good, don't you think!

This evening we're going to check a few bars so I finally get to dress up properly. Yey!

hittar och huttar

(Eli siis hitit ja hudit. Kyllä mä ruotsia vielä puoli vuotta sitten osasin!) Tätä haastetta joku minultakin jossain vaiheessa pyysi, joten ajattelin toivottomana yökukkujana kerätä muutamia kuluneen vuoden ostoksia koneen kuva-arkistoista. Olisin löytänyt kumpaankin kategoriaan liudan lisää, mutta koitetaan nyt pysytellä säännöissä.

HITIT

1. violettijutullinen tunika

H&M:n alerekistä viime syksynä seivästetty tunikamekkojuttu on varma ratkaisu tilanteisiin, jolloin haluaisi pukeutua räiskyvämmin, mutta on liian laiska yhdistelemään: Tunika ei kaipaa huutavan kuosinsa vuoksi asusteita lainkaan. Muutamat ovat kyselleetkin tämän perään, mutta uskokaa mua, tätä on pidetty ja paljon! Olisin tylsistyttäneet teidät uneen, jos olisin joka kerrasta ottanut foton.


2. pacmanpaita

Saksan Newyorkerista kympillä löydetty t-paita on ehkä sympaattisin omistamani vaatekappale. Takuuvarma keskustelunavaaja muuten baarissa, ötökät herättävät kummaa nostalgiointia.


3. Pikku Myy -kengät

Nämä ovat ehdottomat lempparikenkäni ja parhaita kierrarilöytöjäni ikinä. Näissä kului koko kevät, kuten varmasti tulee kulumaan tuleva syksykin. Ovat maksaneet kyllä koko kiiltävän viisikymmensenttisen takaisin vähintään triplana!


4. persikkahame

Kierrarieliittiin kuuluva tuunattu löytö ihan piskuisella hinnalla, ja kevään/kesän käytetyin hame, kuten olette varmaankin huomanneet.


5. punaiset sukkikset

Aatonaattona Lindexiltä hankitut täydellisen väriset ja -paksuiset sukkikset löysin uudelleen vasta keväällä kun tajusin, että nämähän ovat pettämätön buusti muuten laimeaan asuun.

BONUS: ylppärimekko

Pakko heittää tämä bonuksena vielä mukaan, nimittäin en ole koskaan tuntenut oloani yhtä somaksi, kuin ylppärimekossani. Minun suunnittelemani ja maman toteuttama täydellisyys mallia, väriä ja istuvuutta myöten. Kutsuja hienoille kesteille saa lähettää, että pääsen käyttämään tätä lisää!



HUDIT

1. pitsipaita

Tätä muutamankymmenen sentin kierrarilöytöä pidän edelleen söpönä tapauksena, mutta en ole osannut käyttää tätä kertaakaan. Todennäköisesti myyntiin menee, kunhan saan syksymmällä kauppaa pystyyn.


2. talvikengät

Tarvitsin kipeästi viime talvena matalapohjaisia talvikenkiä, ja nämä poimin paremman puutteessa jalkoihini viidelläkympillä talven alennusmyynneistä. Parin viikon perästä löysin kahdella eurolla elämäni talvikengät, joten nämä jäivät lähes käyttämättömiksi. Myyntiin päätyvät myös.

3. nappimekko

Tämä mekko on kuin rääpälepikkusisko sille Gina Tricotin nepparimekolle. Nätisti se kaapissa roikkuu, mutta käyttökertoja on kertynyt raukalle pyöreät nolla. Joku tässä vaan tökkii, mutta kukapa niitä kierrarihintoja osaisi tarpeeksi ajoissa vastustaa.


4. keltainen patellavyö

En mä ole osannut käyttää tätä ollenkaan! Kuvassa on oikeasti paras yritykseni soluttaa vyö istuvaksi asuun. Jotenkin liian räikeä vyötärön korostajaksi, ja kaiken lisäksi hieman liian löysä.

5. megapooloneule

Tämä H&M:n poolopaita sisältää voltteja varmaan sata, tukka on aivan pystyssä, kun sen sujauttaa päälle! Lisäksi viime talvena joka kolmannella lukiossamme oli samainen poolo. Kaivan tämän todennäköisesti käyttöön, kunhan muut ovat nyppäännyttäneet omansa käyttökelvottomiksi.


***

Se synttäriarvonta on sitten virallisesti päättynyt! Voittajat arvon ja julkaisen hieman jäljessä, kunhan vain keksin jonkin inhimillisemmän vaihtoehdon kolmensadan pikkulapun kirjoittamiselle. Taidan muuten yrittää kärvistellä tällä kuontalolla Kajaaniin asti, jossa saan leikkuun 23-25 eurolla. Harvoja mutta ihania pikkukaupungin etuja. Paitsi hei sinä, joka sanoit Kampista löytyvän kampaajan alle kahdellakympillä, mikämikämikä?!

tunari

Edellinen postaus sai kumman hyvän vastaanoton. Itse asiassa niin hyvän, että ajattelin toteuttaa tuon 12h -kuvaläjän aina silloin tällöin uudestaan. Että kiitti vaan Ranna haasteesta!

Tänään, hmm. Ainakin etsin tunnin ajan mehevää muffinireseptiä koluten netin ja talouden reseptiopukset, mutta yksikään lupaavankuuloinen ei sisältänyt kuorrutusta! Ja minähän haluan kuorrutuksen, kuorrutukselliset asiat on paljon fotogeenisempiä. Kokkipuolella olen totaalisen tunari (meriitteinä mm. valmiin pakastetun kastikkeen pohjaankeittäminen sekä kermavaahdon vaahdottamisen feilaaminen), joten leikkaa ja liimaa -resepti ei tullut kyseeseenkään. Jäivät sitten nekin tekemättä, äiti toi lohdutukseksi mulle raaka-aineiden sijaan valmispullan. Perhana. Saa toki muuten linkata tai kertoilla jonkun edustavan superohjeen, testaisin enemmän kuin mielelläni ja laittaisin vaikka kamerankin räpsymään!

Masentuneena ryhdyin sitten johonkin tuottoisampaan hieman suuremmalla onnistumisprosentilla, ja kirjekuoritin sekä postimerkkasin kiitoskortit.

Mielestäni tuosta kiitoskuvasta tuli hurjan hyvä, mutta mun photoshoppaus, joka poisti seinästä pari sotkua, näytti sitten valmiissa kuvassa huomaamattomuuden sijaan suttuiselta sormenjäljeltä yläreunassa. Ärsyttääää, mutta saavat luvan kelvata. Siihen ylänurkkaan voivat sitten kaikki halukkaat vaikka liimata jonkin ihanan ala-asteen tarrakuvani (joka varmaan on aikoinaan lähetetty öö kaikille) ja voidaan kätevästi sitten vertailla, että voi kun se ia on kasvanut ja voi kun sen vauvanpyöreys ei sitten kadonnut koskaan noista poskista.

Illalla sitten ajattelin jatkaa syyshameprojektia, ja hurautin helmat valmiiksi (lue: äiti hurautti, minä opettelin laittamaan koneeseen langat). Okraisesta yksilöstä tuli mielestäni oikein soma!

Hieman haasteellinen yhdisteltävä, en nimittäin keksi näin äkkiseltään kovin montaa väriä rimmaamaan tuon oranssin sävyn kanssa.

Mutta sitten se punainen, se perkeleen punainen. Etukäteisriemuitsin mahtavaa löytöäni supersöpöjen laskosten ja herkullisen värin takia, mutta mitä onnistuu tekemään ia? Juuri, kun pääsin ironisesti hehkuttamasta mahtavia kankaanleikkaustaitojani, tajuan helman ompelun jälkeen notta ei. Siitähän tuli roiskeläppä, aivan liian lyhyt. Missä ihmeen vaiheessa onnistuin tuonkin tunaroimaan, hommana oli yksinkertaisesti leikata kangasta?! Käsittämätöntä.

Ette usko, miten paljon harmittaa! Voidaanko vaan sanoa, että yliminit ovat kuuminta hottia, ja kehtaan käyttää omaani? Onneksi saumavaraa on 3cm, joten helmaa saa vielä hikisesti sen pari senttiä lisää. Saas nähdä, toivottavasti hame pelastautuu tarpeeksi siveellisiin mittoihin edes megapaksujen sukkisten kaverina pidettäväksi.

Tälle iltaa ei mitään muuta mainittavaa olettaen, että katsoin nuo yllämainitut hirviän mainittaviksi asioiksi. Mutta tiuku repii taas jo yhtä, että eiköhän se olisi nukkuaika ja huomenna mahdollisesti hammaskeiju soisi mulle vähän paremman päivän!

Nukkukaa tiukasti!
-ia

ps. Kiitos hurrjasti kaikille äänestäneille siinä Trendin hommassa, iso ja lälly teletappihali! En maininnut arvontaa sanallakaan blogissani, joten silmäni laajenivat vähintään rantapalloiksi, kun sain tiedon hyvästä sijoituksesta (en tiedä tarkempaan) ja kutsun pippaloihin. Tai oikeastaan, olikohan tuo sittenkään niin hyvä juttu, nimittäin MITÄ IHMETTÄ MÄ LAITAN PÄÄLLE?!

ylppärimekko

Tänään en löytänyt mitään sen merkittävämpää sanailtavaa, joten ilman sen suurempia alkufanfaareja saanen esitellä sen keuhkotun ylppärimekkoni!

klikkaa kuva suuremmaksi

Kuva piti vetää turhan violetiksi, että mekon sävy loksahti kohdilleen.
Kenkinä kirppariavokkaat, jotka ovat mukana myös itse juhlassa.

Mekko on siis maman ja minun suunnittelema ja äitini toteuttama. Helman alta löytyy (myöskin kotikutoinen) tylliäkin sisältävä alushame, joka nostaa helmaa. Aluksi mietin tähän jotain rusettisysteemiä tuohon ylhäälle keskelle, mutta kaikki Sokoksen rusettimekot nähtyäni päätinkin tyytyä simppelimpään malliin ilman mitään sen kummempia krumeluureja. Ultrakiiltävä kangas tekee mielestäni yksinkertaisestakin mekosta juhlavan, ja varsin monikäyttöisen. Me likes long time!

Olkaimeton yläosa pysyy ryhdissä sisäänommeltujen luiden (kiitti vinkistä lukijalle!) sekä triplana silitetyn tukikankaan avulla.

Tällä sitten liihotellaan lauantai!

Okei, tuomionne?

naamavapaa merkintä, peace!

Tänä aamuna päätin ilahduttaa taloutta bravuurillani ja väänsin mokkapaloja poikaystävän hengaillessa henkisenä tukena aamupalapöydässä. Kun sain pohjan uunista ulos, niin ajattelimme sen jäähtyessä ennen kuorrutusrumbaa käydä kysymässä sitten ne liian kauan odotetut yo-tulokset. Jej, ylioppilaaksi pääsin! Pitkästä enkusta, keskipitkästä ruotsista, lyhyestä saksasta, psykologiasta ja pitkästä matikasta tuli E, ja äikästä nasahti L. Olen kyllä ihan järjettömän tyytyväinen, mutta eniten huvittaa tuo äikkä, joka palautui 7 pistettä yli laudaturin rajan. Kirjoitin nimittäin koko aineen blogityylillä :D Siis helkkarinmoinen halko silmäkulmassa viljelin mukahauskuuksia melko törkeästi ja väänsin omituisia synonyymejä. Haha, sattui hyväntuulinen sensori kun tykkäili. Mutta pääasia että juhlat saadaan ja pääsen vihdoin esittelemään ylppärimekkoani, en mää malta odottaa!

Ja sitten iloisia uutisia: Erään kommentoijan yllyttämänä päätän pitää viikon mittaisen kierrätyskeskustauon. VIIKKO! Miettikää nyt, viikko ilman ainoatakaan löytöä ja "no mää nyt kävin tänäänkin.." -aloitusta! Aion remontoida nuo aiemmat löytöni käyttökuntoon ja alkaa käyttämäänkin niitä. Ihan tympeää muuten majailla sisätiloissa kirjojen ahdisteltavana, haluaisin laittautua taas vaihteeksi jonnekin. Jospa yo-tulokset saisi porukkaa juhlimaan..?

Palatakseni siihen mokkapalaan (hyvin oleellinen asia palattavaksi), siitä tuli aika irvokas. Lykin päälle jämänomparellit kolmesta purkista, aika räikeäksi meni.




Se kuulumisista. Nyt vaihteeksi jotain muuta, kuin löytöjä/naamaa/asua: Jokin aika sitten pyydettiin juttua korvakoruistani. Käytän korviksia laiskan harvoin ja nykyään lähinnä väsään sävyyn sopivan jos asu sitä kaipaa, mutta laitanpa tähän loppuun vielä nysäkokoelmani.

N A P I T

Turkoosit, keltaiset sekä valkoiset napit tulivat samassa pussukassa kierrätyskeskuksesta pikkukrääsän kanssa. Tuo 17,00 on sitten markka-aikainen hinta, yhteensä neljästä parista (punaisia nappeja en löytänyt kuvaan!) maksoin 10snt.
Mustat napit ovat Sokokselta, envoielääjosensaamustiakorviksia -hätäostos.
Sinappiset pikkunapit on suurkirpparilta, pinkit pikkunapit tätini koruvarastosta.

H E L M E T

Tykkäsin yhdessä vaiheessa pitää näitä helmiä korvissa aika 24/7. Mulla on oikeassa korvassa 3 ja vasemmassa 2 reikää, joten laitoin nuo helmet isonemaan alaspäin (tassu ilmaan jos joku ymmärsi), mielestäni näytti kovin hassulta.
Isoimmat helmet sain ystäviltäni pari vuotta sitten synttärilahjaksi, kolmet seuraavat tuli yhdessä paketissa Glitteristä.
Alimmat ovat sitten vähän aidompaa tavaraa, sain ne poikaystävältäni joulu- synttäri- tai vuosipäivälahjaksi (kuka niitä osaa erottaa) pari vuotta takaperin.


O M I T U I S U U D E T
Ylimmät monivärimollukat vaihdoin FoF:n Sallan kanssa virkattuun kukkaan. Toistaiseksi en ole osannut yhdistää näitä mihinkään, mutta asia on työn alla!
Mansikat löytyi suurkirppikseltä, järkyttävän herkulliset.
Marjapuuroiset littanarenkaat kuuluivat joskus tädilleni.


I S O M M A T
Virkatut pyörylät ovat varmaankin korvislempparini, viime kesän ostos Indiskasta.
Alemmat taisivat olla tuliainen ystävältäni.


N A S E V A O T S I K K O
"Kultaiset" pyörylälaatat ostin Piecesiltä taannoiseen tanssiaisasuuni. Muutoin en kyllä osaa noita käyttää, en sitten ollenkaan!
Alimmat asettuvat korvissa ihan viinirypäletertunnäköisiksi, monen vuoden takainen ostos H&M:ltä.


Ta-dah, päästiin loppuun asti ilman ainoatakaan minäminäotosta!
Jej!



Hei muuten, voisin vetää toisen kierroksen kysymitävaan:ta! Vuodatuksen puolelta tutuksi tullut Lisaplacen Lisan inspaamaa peliä voitaisiin pelata taas vähän aikaa. Eli:
Onko teillä jotain, mitä haluaisitte minulta kysyä?
Vastailen mielelläni asialliseksi katsomiini kysymyksiin, lempiuintityylistä vaatetraumoihin. Kysymykset ja vastaukset kokoan postaukseksi!

kengät, kaikki!

Jo useampaan otteeseen minun on toivottu raottavan vaatekaappini lainehtivaa pohjaa ja esittelevän kaikki omistamani kengät. Päätin vihdoin ja viimein toteuttaa urakan, ja ryhdyin sunnuntain kunniaksi (luvun välttelemiseksi) napsimaan kuvia käyttämistäni kengistä. "Ei siihen nyt kauaa voi mennä," ajattelin, "tunnissa valmis ja sitten matikkaa". Ihan hyvin, jos tunti tarkoittaa neljää. Ei jösses, miksi sitä pitää aina toteuttaa simppeli asia vaikeimman kautta? Ette usko, minkä taistelun takana nuo kuvat oli, joista kaiken huipuksi vielä näkee nätisti leikkausrajat poposten väliltä. Kun ylitäysi kone vielä vaikertaa parhaimmillaan pari minuuttia jokaisen Photoshopin toiminnon toteutuksesta, niin olen nyt vähintäänkin ylpeä saavutuksestani. Uh, saanen esitellä, ne helkkarin kenkäni! Muistakaakin klikata kuvat isoiksi!

ps. Huomatkaa värijalat!

T A L V I K E N G Ä T

Talvikenkäkokoelmaani en ole kovin tyytyväinen, kaipaisin suuresti ruskeita, asiallisennäköisiä saappaita, mutta vasemmalta:
Iglukengät ovat kovien pakkasien ehdottomat varpaidenlämmittäjät. Äitini ylipuhui minut Andiamossa näiden kannalle, mutta myöhemmin tuumittuna olisi ehkä sittenkin kannattanut valita toisin. No, lämpimät on!
Nappinilkkurit olivat alkutalven käytetyimmät. Nämä DinSkon kengät sylkivät yhden napin hangelle, ja jouduin postittamaan nappipuolen takaisin ostopaikkaan toiselle paikkakunnalle paikattavaksi. Uusien korkolappujen ja reissauksen jälkeen nämä ovat tulleet maksamaan ihan liikaa, mutta rakastan näitä silti, vastoinkäymisissä ja muut häävalat!
Mustat nahkasaappaat ovat ehdottomasti parhain kierrätyskeskuslöytöni: aitoa nahkaa kahdella eurolla! Viimeistään näiden kenkien myötä tajusin, että vakiona koroilla kävelevät ovat hulluja. Matalien kenkien mukavuutta ei vaan voi lyödä.
Mustat nilkkapituiset saappaat olivat talvialeostos viidelläkympillä matalapohjaisten talvikenkien kaipuussa ennen kierrarikenkien löytymistä. Olen kovasti harkinnut näiden huutokauppaamista, löytyisiköhän kiinnostusta?
Ruskeat lyhyet mokkasaappaat ovat kyllä jo hyvää vauhtia menossa kohti uutta omistajaa. Nämä olivat viime talvena ihka ensimmäiset korolliset kenkäni, mutta nyt en enää käsitä, miten ihmeessä olen moisia kehdannut käyttää.

NILKKAPITUISISTA SAAPPAISTA: Koko on 37, ja alkuperäinen hinta 70e, alennuksen jälkeen 50e. Olen käyttänyt kenkiä n. viisi kertaa, ja ovat pienen vian kanssa käyneet suutarilla, joten ovat kuin uudet. Ovat tosiaan lähestulkoon käyttämättömät, hintaa pitää vielä miettiä! En kyllä kovin halvalla niitä raski myydä viiden käyttökerran jälkeen, mutta maksaako niistä kukaan neljääkymppiä..? :D Katsotaan, jos kiinnostuneita tulee!

T E N N A R I T

Näitä minulla onkin komeat kaksi paria.
Adidaksen Superstarit löytyvät vähintäänkin joka toisen eliön kenkähyllystä, eikä minunkaan hyllyni tee poikkeusta. Nämä taitavat olla vanhimmat yhä käytössä olevat kenkäni, ja nykyään kullat toimivat lenkkikenkinä.
Converse-look-a-liket ostin kolme kesää sitten Seppälästä, ja tykkään näistä vieläkin ihan mielettömästi. Kesällä luultavasti yhdistän nämä johonkin hempeilymekkoon Lily Allenin tapaan.

A V O K K A A T

Vasemmalta:
Nämä rusettikorkkarit ostin viime syksynä kirpparilta kahdella eurolla. Kokonaishinta hiipikin suutarikäynnin ja korkolaputuksen jälkeen yhteensä kahteentoista, mutta toistaiseksi ei kaduta!
Seuraavat solmuwedget ovat viimekesän ostos Seppälästä. Näille ei ole tullut kamalasti käyttöä, jotenkin tuntuvat tippuvan jalasta vaikka oikean koon ostinkin.
Punaiset avokkaat ovat yhdet ehdottomista lemppareistani. Joku oli hylännyt nämä kirpparille, josta hamusin punaisuudet heti talteen naurettavaan parin euron hintaan.
Helmiäisvalkoiset avokkaat ovat tuorein kenkäostokseni kierrätyskeskuksesta. Uskomattoman mukavat jalassa (ja noilla koroilla jopa minä osaan kävellä)! Nämä pääsevät kesällä, ja luultavasti ihan ylppärijuhlissakin, tehokäyttöön.

Vasemmalta:
Puhtaanvalkoiset remmisandaalit olivat hätäostos Seppälästä viimekeväisiä juhlia varten. Näitä on tullut käytettyä kesällä varmaan eniten tuon nilkkaremmin ansiosta: ah, eivät tipu jalasta!
Ruskeat remmiavokkaat (okei, sandaalin ja avokkaan ero, anyone?) olivat viime kesänä ihastus ensi näkemällä Seppälässä (juu, kaupungissamme on monipuoliset kenkäkauppavalikoimat!), mutta kolmenkympin hinta piti nätteydet tiukasti hyllyssä. Muutaman viikon perästä samaiset olivat alennuksessa puoleen hintaan, ja kiskaisin kokoni melkoisen nopeaa kassalle. Hassua, pari isoa kokoa näitä pyörii vieläkin Seppälän alelaarissa...
Mustat nilkkurit ovat ehdottomat suosikkini kaikista kengistäni. Ostin nämä 18-vuotissynttärilahjaksi itselleni Anttilasta kuumottavaan kuudenkympin hintaan, mutta ovat kyllä maksaneet jokaisen sentin takaisin. Sopivat törkeän hyvin lähes mihin vaan!
Mustat avokkaat olivat ensimmäinen kirppiskenkäostokseni. En kuollaksenikaan muista paljonko näistä maksoin ja tykkäävät tippua kiitettävästi jalastakin, mutta tunnearvo kymmenen: Nämä olivat ensimmäisiä ostosesittelyjäni blogimaailmassa.

B O N U S

Vielä loppukevennyksenä vasemmalta:
Paljettitohvelit, kuka nämä on oikein keksinyt?! Nämä löytyivät Sokoksen alekaukalosta viime kesänä viidellä eurolla, eikä näitä nyt vaan voinut vastustaa. Hei, paljettitohvelit!
Punaiset Hait ovat uskolliset syyssadekelien ja talviloskien pelastajattaret. Harmainkin aamu piristyy kummasti, kun nuo kiskoo villasukkien kanssa jalkaan.


Siinä ne, ei sen enempää.
Mitkä olivat lempparisi?

terveisin ia dalmatialainen

Tänään kipaisin hakemassa koeviikon laihan saaliin, yhden ainokaisen psykologian kokeen ja pitkän matikan prelin. Preli meni lähestulkoon lukematta kumman hyvin , C! Kirjoituksista tavoitteena olisi E, mutta M:kin olen tyytyväinen. Pitääpä alkaa hinkkaamaan niitäkin varten, onneksi sinne maaliskuulle on tovi aikaa. Onko teillä jo lukusuunnitelmat väännettynä? Mun täytyy varmaan tehdä minuutintarkat aikataulut lukulomalle, muuten löydän itseni istumassa koneelta joka helkkarin päivä. Lukustrategioita ja aikataulutuksia saa kertoilla, en tiedä yhtään miten tuon kanssa kannattaisi tehdä!

Huomenna pitäisi saapua Kentit ja muut sälät (kuvamateriaalia luvassa), ja torstaina onkin sitten ne penkkarit. Mitenköhän aikaisin sitä pitää alkaa laittautumaan? Tekoripsien kanssa ensimmästä kertaa taistelu vie varmasti aikansa. Mitään vinkkejä moisiin harjaksiin? Vähän jännittää, että ripsien ja liiman kanssa säheltämisen tuloksena ne ripset liimaantuu mahdollisimman kauas omistani, luultavasti eivät edes pään alueelle.

Perjantaina onkin sitten 2.vuosikurssilaisten wanhat, joihin menen kuvaamaan. Useat ovat muuten toivoneet kuvamateriaalia wanhojenmekostani. Muuten esittelisin koltun mieluusti, mutta kun minä en tanssinut wanhoja lainkaan! Ette usko sitä ihmettelyn vyöryä kavereista kampaajan koiraan: AI MITENNIIN ET TANSSI?! Jotenkin se rumba ei jaksanut innostaa, vaikka parikin olisi löytynyt. Eikä muuten kaduta. Korvaukseksi puuttuvasta wanhojenmekosta ajattelin näyttää paremman kuvamateriaalin kera, miltä näytti rippimekkoni vuonna nollaneljä.

Supermuokkaus!

Tässäpä se. Mekko on itse suunnittelemani ja äidin toteuttama. Kun pitkästä aikaa kaivoin mekon esille ja kiskoin sen ylleni, järkytyin: mikä helkkari tuo helman mitta on olevinaan?! En ilmeisesti vielä tuossa vaiheessa tiedostanut lyhyyttäni, vaan halusin pohjemittaisen mekon, niin kuin lähes kaikilla muillakin oli. Nyt jälkeen päin katseltuna se on auttamattomasti liian pitkä varrelleni. Lyhyyteni korostuu kuin neontussilla alleviivattuna. Ei, ei näin... Dalmatialaiskangas ei kuitenkaan näytä vieläkään mitenkään järkyttävän pahalta, joten mietin, että josko tuosta saisi jälleen käyttökelpoisen, jos helmaa lyhentäisi. Miltäs näyttäisi?

uutta, vanhaa ja panikoitua

Noniin, ärähti käyntiin sitten ne kevään ylioppilashinkkaukset. Väänsin tekstitaidon koetta paria minuuttia vaille tappiin asti, ja viimeisellä vastauksieni läpiluvulla tuntui siltä, että ei helkkari tästä tullut nyt yhtään mitään. Kun vielä kotona erehdyin tarkastamaan kirjasta, että mitä ne retoriset keinot olikaan, niin taisin tirauttaa parit hikarikyyneleetkin: eihän sitä tämä tyttö kirjoitellut sitten ainoatakaan oikeata huomiota. Asetin mieleni "enmietiennentuloksia" -tilaan ja marssin syömään.

Äiti sai kyllä apean mielialani piristymään: hän oli käynyt ostamassa minulle eilisellä kaupunkikierroksella hehkuttamani käsirenkaan "hyvästä yo-suorituksesta". (Eihän sitä vielä tiedä!) Siis ei tällaista tapahdu, ei meidän mama koskaan osta mulle moisia noin spontaanisti, ilman viikkokausien kinumista ja perustelua!

Hyperiloinen ia poseeraa yokisameikittömyydessään, koittakaa kestää.

Ei lapset, älkää pukeutuko samaan sävyyn päästä varpaisiin.

Ainiin, muutamat ihmettelivät edelliseen postaukseen, miksei Vero Modan musta hameeni päässyt mukaan lempparimekkolistaukseen. Vastaus on yksinkertainen: siksi, koska se ei ole mekko! Voisinkin piruuttani läiskäistä teille vielä lempihameeni ja osan sen asuhistoriaa.

Lempparihameideni kiistaton ykkönen



Kuopion Vero Modasta kirpaisevaan n.30 euron(?) hintaan hankkimani korkeavyötäröinen hame on myöskin maksanut itsensä pois käyttökerroillaan. Hame on vaatekriisien pelastaja ainaisella muuntautumiskyvyllään, ja sitä on tullut käytettyä korkeavyötäröisenä hameena paidan päällä, paidan alta pilkottamassa, näkymättömänä kohottajana ohutkankaisiin mekkoihin ja tuplahelmojen luojana lyhkäisimpien mekkojen kanssa.

Mikä on sinun suosikkiasusi? Oliko muita tekstitaidon kanssa panikoineita, ja mitenmitenmeni?

ja hei, muistakaahan Mintun megalomaaninen meikkiarvonta!