keltakuume

MINUN KUKKA PÄÄSI TRENDIIN! Hitto että siistiä :D Kahmin lehden jo aamukympiltä lähikaupan hyllyltä, ja kotona kiskoin muovit päältä ja selasin suoraan sivulle 48. Juttu oli oikein hyvä, kerrankin muotiblogit muunkin, kuin päättömän kulutushysteriahömpän valossa! Mutta hah, Miljalla oli rinnuksissaan minun vääntämäni arvontavoittokukkanen! Huippua :D

Kiitti, Vendeta!

Tämän päivän muut ostokset löytyivät sitten sieltä perinteikkäästä ruotsalaishalpiskeitaasta. H&M:ltä minun ei ollut tarkoitus ostaa muuta, kuin musta perustoppi väänneltäväksi siihen graafiseen hameeseen, mutta kuinkas sitten kävikään. Innostuin liikaa aamulla valmistuneesta kasettikorusta, ja lähdin väärällä vuodenajalla liikenteeseen. Ostin sitten aurinkolasit ja kangastossut helmikuussa, hienoa ia!

(paita: Zara)

Kyllä, tyhmältä 12-vuotiaalta näyttäminen oli aivan välttämätöntä. Okei, näytän muuten oikeasti juniorilta kesäleirillä! Hienoa. Huomatkaa alahampaat! t. ikuisesti katkera hammassedälle, joka ei katsonut aiheelliseksi tehdä moisille mitään.

Aurinkolasit: -50% eli 2,90e, H&M
kangasballerinat: 7,90e, H&M lasten osasto
kasetti: Pocahontasmusiikkia, Happy Mealista 90-luvulta!


Mitä mieltä olitte Trendin muotiblogijutusta?

nonsenseä

Pari viime päivää, hmm. Olen tehnyt liikaa turhuuksia ja lukenut hävettävän vähän. Psykan opettajani vannoo ällän nimeen, todellisuudessa en ole avannut vielä psykan kirjojani. Hups.

Viime päivän meriitit voisin puskea pienimuotoiseksi listaksi. Listan teon aikana, puoliltaöin, voisin myös laskea sitä saatanan matikkaa tai nukkua, mutta ei, minä listaan!

1. Siistein asia vähään aikaan: Panda's Mixtape! Yleensä vaivun ahdistavaan hiljaisuuteen koneella istuessani, mutta Pandan läjäyksen ladattuani en ole muuta kuunnellutkaan. Haha, hytkytän muuten pakaroitani alitajuntaisesti musiikin tahtiin, oonkohan timmi parin viikon nörttäilyn perästä? Ladatkaa muuten tekin ja nopeaa, jakaminen katkeaa perjantaina.


2. Olen saalistanut kahden päivän ajan uusinta Trendiä ympäri kaupunkia, eikä sitä jumalauta ole vielä myynnissä. Ajattelin mennä taas huomenaamulla tönimään mummoja lähikauppaan heti kasilta, muotiblogijuttu on saatava ahmittua!


3. Ostin lähikaupasta ylläolevasta kohdasta pääteltävän pettymyksen lievittämiseksi prinsessamunan. Ei siis timanttikoristeista d.. eikun Disneyn suklaamunan! Luin Luxuriouksesta, että moisesta saa sormuksen, ja mulle tuli ihme fiksaatio kunnon muoviseen timanttirenkaaseen. Mutta mitä minä sain? No jonkun helkkarin Lumikki-kynänpään. Pah.

4. Olen hairahtanut myös pahimpaan blogivillitykseen ja lotrannut kangasmaalejani pitkin c-kassun pintaa. (No ei vesivärit tartu, enkä varrrmaan osta muuta!) Sain vaan hillittömän vision, että moinen räpellys näyttäisi siistiltä edellisen postauksen graafisen mekon kaverina! Saa luvan näyttää, tuohon on mennyt törkeästi maalia kun ei tykkää tuo sisällön ilmaiseva teksti peittyä. Bongatkaa muuten, mitä kasetti on sisältänyt!



5. Pikkuveli täyttää vuosia parin yön päästä, eikä minulla ole hyvänä isosiskona vieläkään lahjaa. Turvaudun varmaan aika varmaan tavaraan, mutten kuitenkaan spoilaa, nimittäin olen kuullut legendaa, että pikkuveljeni luokkalaiset lukisivat blogiani. Ei jösses :D

6. Ainiin, tein päivän hyvän työn ja olin lipunmyyjäneitinä lukiomme konserttiin! Matikkapääni riitti juuri ja juuri vitosen lippujen yhteenynnäämiseen, auta armias jos hinta olisi ollut jotain epätasaisempaa. Ja tosiaan, pitkällä matikalla, pitkällä matikalla...

Uh, kello on jo kamalan paljon, don't tell mama. Hyvät yöt, palaillaan jonkin fiksumman asian kanssa!

ostit sitten taas mekkoja.

Eilinen menikin poikaystäväni herttaisia pikkuisia vahtiessa. Eipä siinä sen mainittavampaa, paitsi että ihan pakko kertoa: Angstailin siinä jotain turhaa poikaystävälleni, ja pikkuneiti 3v. kysyi isoveljeltään, että mikä minulla oli. Poikaystäväni sanoi, että sitä vituttaa. Tyttö kääntyi sitten minuun päin, ja kysyi reippaasti: Mikä sua vituttaa? Sehän on sääntö numero yksi, että pikkuisen kiroilut pitäisi ignorata ettei lapsi ala puhumaan ruokottomia useamminkin, mutta ei teletappipaitaiselle puolimetriselle polkkatukkaiselle nyt vaan voi olla heltymättä, jos se puhuu vituttamisesta! Aaw.

Kävin vaivanpalkkarahojen yllyttämänä kierroksen kierrätyskeskuksessa, ja palasin kotiin yhtä mekkoa ja toista melkein mekkoa onnellisempana. Eräs kommentoijani on muuten kysellyt, koska tulee asua Kenttien kanssa, joten laitoin ne teidän riemuksenne kuvausrekvisiitaksi. Haha, ihan törkeäthän ne on!

Ei sitten sanaakaan paljaista jaloistani, ei kukaan ole täydellinen :D

Olen muutaman päivän kävellyt siniset lasit päässä metsästäen jotain sinistä vaatekaappiini. Ehkä juuri siksi tämä (näköjään itsetehty) mekko silmiini hakeutuikin, ja neljällä eurolla sen mukaani nappasin. Lyhensin helmaa n.12 senttiä (okei, minä leikkasin ylimääräisen kankaan ja äiti ompeli, ei kuulema kestänyt katsoa kamppailuani lankojen laitossa :D) , ja nyt olen tähän enemmän kuin tyytyväinen. Taskut hurmasivat ehkä eniten, ne ovat hassun pallomaiset!






Toinen onkin hame, kokonaiset 50senttiä, mutta en onnistunut jättämään sitä mielenkiintoisen kuosin takia rekkiin. Tämä vaatii hieman monimutkaisempaa modailua, mutta ajattelin ommella hameen yläosaksi mustan topin yläosan, kuten kuvaan virittelin.

Kummasta tyksit enemmän?

Nyt ei tavita muuta, kuin se kesä. Saisikohan niitäkin halvalla jostain..?

kengät, kaikki!

Jo useampaan otteeseen minun on toivottu raottavan vaatekaappini lainehtivaa pohjaa ja esittelevän kaikki omistamani kengät. Päätin vihdoin ja viimein toteuttaa urakan, ja ryhdyin sunnuntain kunniaksi (luvun välttelemiseksi) napsimaan kuvia käyttämistäni kengistä. "Ei siihen nyt kauaa voi mennä," ajattelin, "tunnissa valmis ja sitten matikkaa". Ihan hyvin, jos tunti tarkoittaa neljää. Ei jösses, miksi sitä pitää aina toteuttaa simppeli asia vaikeimman kautta? Ette usko, minkä taistelun takana nuo kuvat oli, joista kaiken huipuksi vielä näkee nätisti leikkausrajat poposten väliltä. Kun ylitäysi kone vielä vaikertaa parhaimmillaan pari minuuttia jokaisen Photoshopin toiminnon toteutuksesta, niin olen nyt vähintäänkin ylpeä saavutuksestani. Uh, saanen esitellä, ne helkkarin kenkäni! Muistakaakin klikata kuvat isoiksi!

ps. Huomatkaa värijalat!

T A L V I K E N G Ä T

Talvikenkäkokoelmaani en ole kovin tyytyväinen, kaipaisin suuresti ruskeita, asiallisennäköisiä saappaita, mutta vasemmalta:
Iglukengät ovat kovien pakkasien ehdottomat varpaidenlämmittäjät. Äitini ylipuhui minut Andiamossa näiden kannalle, mutta myöhemmin tuumittuna olisi ehkä sittenkin kannattanut valita toisin. No, lämpimät on!
Nappinilkkurit olivat alkutalven käytetyimmät. Nämä DinSkon kengät sylkivät yhden napin hangelle, ja jouduin postittamaan nappipuolen takaisin ostopaikkaan toiselle paikkakunnalle paikattavaksi. Uusien korkolappujen ja reissauksen jälkeen nämä ovat tulleet maksamaan ihan liikaa, mutta rakastan näitä silti, vastoinkäymisissä ja muut häävalat!
Mustat nahkasaappaat ovat ehdottomasti parhain kierrätyskeskuslöytöni: aitoa nahkaa kahdella eurolla! Viimeistään näiden kenkien myötä tajusin, että vakiona koroilla kävelevät ovat hulluja. Matalien kenkien mukavuutta ei vaan voi lyödä.
Mustat nilkkapituiset saappaat olivat talvialeostos viidelläkympillä matalapohjaisten talvikenkien kaipuussa ennen kierrarikenkien löytymistä. Olen kovasti harkinnut näiden huutokauppaamista, löytyisiköhän kiinnostusta?
Ruskeat lyhyet mokkasaappaat ovat kyllä jo hyvää vauhtia menossa kohti uutta omistajaa. Nämä olivat viime talvena ihka ensimmäiset korolliset kenkäni, mutta nyt en enää käsitä, miten ihmeessä olen moisia kehdannut käyttää.

NILKKAPITUISISTA SAAPPAISTA: Koko on 37, ja alkuperäinen hinta 70e, alennuksen jälkeen 50e. Olen käyttänyt kenkiä n. viisi kertaa, ja ovat pienen vian kanssa käyneet suutarilla, joten ovat kuin uudet. Ovat tosiaan lähestulkoon käyttämättömät, hintaa pitää vielä miettiä! En kyllä kovin halvalla niitä raski myydä viiden käyttökerran jälkeen, mutta maksaako niistä kukaan neljääkymppiä..? :D Katsotaan, jos kiinnostuneita tulee!

T E N N A R I T

Näitä minulla onkin komeat kaksi paria.
Adidaksen Superstarit löytyvät vähintäänkin joka toisen eliön kenkähyllystä, eikä minunkaan hyllyni tee poikkeusta. Nämä taitavat olla vanhimmat yhä käytössä olevat kenkäni, ja nykyään kullat toimivat lenkkikenkinä.
Converse-look-a-liket ostin kolme kesää sitten Seppälästä, ja tykkään näistä vieläkin ihan mielettömästi. Kesällä luultavasti yhdistän nämä johonkin hempeilymekkoon Lily Allenin tapaan.

A V O K K A A T

Vasemmalta:
Nämä rusettikorkkarit ostin viime syksynä kirpparilta kahdella eurolla. Kokonaishinta hiipikin suutarikäynnin ja korkolaputuksen jälkeen yhteensä kahteentoista, mutta toistaiseksi ei kaduta!
Seuraavat solmuwedget ovat viimekesän ostos Seppälästä. Näille ei ole tullut kamalasti käyttöä, jotenkin tuntuvat tippuvan jalasta vaikka oikean koon ostinkin.
Punaiset avokkaat ovat yhdet ehdottomista lemppareistani. Joku oli hylännyt nämä kirpparille, josta hamusin punaisuudet heti talteen naurettavaan parin euron hintaan.
Helmiäisvalkoiset avokkaat ovat tuorein kenkäostokseni kierrätyskeskuksesta. Uskomattoman mukavat jalassa (ja noilla koroilla jopa minä osaan kävellä)! Nämä pääsevät kesällä, ja luultavasti ihan ylppärijuhlissakin, tehokäyttöön.

Vasemmalta:
Puhtaanvalkoiset remmisandaalit olivat hätäostos Seppälästä viimekeväisiä juhlia varten. Näitä on tullut käytettyä kesällä varmaan eniten tuon nilkkaremmin ansiosta: ah, eivät tipu jalasta!
Ruskeat remmiavokkaat (okei, sandaalin ja avokkaan ero, anyone?) olivat viime kesänä ihastus ensi näkemällä Seppälässä (juu, kaupungissamme on monipuoliset kenkäkauppavalikoimat!), mutta kolmenkympin hinta piti nätteydet tiukasti hyllyssä. Muutaman viikon perästä samaiset olivat alennuksessa puoleen hintaan, ja kiskaisin kokoni melkoisen nopeaa kassalle. Hassua, pari isoa kokoa näitä pyörii vieläkin Seppälän alelaarissa...
Mustat nilkkurit ovat ehdottomat suosikkini kaikista kengistäni. Ostin nämä 18-vuotissynttärilahjaksi itselleni Anttilasta kuumottavaan kuudenkympin hintaan, mutta ovat kyllä maksaneet jokaisen sentin takaisin. Sopivat törkeän hyvin lähes mihin vaan!
Mustat avokkaat olivat ensimmäinen kirppiskenkäostokseni. En kuollaksenikaan muista paljonko näistä maksoin ja tykkäävät tippua kiitettävästi jalastakin, mutta tunnearvo kymmenen: Nämä olivat ensimmäisiä ostosesittelyjäni blogimaailmassa.

B O N U S

Vielä loppukevennyksenä vasemmalta:
Paljettitohvelit, kuka nämä on oikein keksinyt?! Nämä löytyivät Sokoksen alekaukalosta viime kesänä viidellä eurolla, eikä näitä nyt vaan voinut vastustaa. Hei, paljettitohvelit!
Punaiset Hait ovat uskolliset syyssadekelien ja talviloskien pelastajattaret. Harmainkin aamu piristyy kummasti, kun nuo kiskoo villasukkien kanssa jalkaan.


Siinä ne, ei sen enempää.
Mitkä olivat lempparisi?

mekkohameilua

Faktahan on, että tällä hetkellä minä vihaan lukiota enemmän, kuin hämähäkkejä, ja se on jo paljon. Siitä huolimatta koitan raastaa niitä perkeleen kisoja varten niin tunnollisesti, kuin vain suinkin jaksan. Se jaksaminen on tähän asti tarkoittanut 3-6h lukua päivässä, eli vähän heikoilla hangilla ollaan ja muita realityletkautuksia.

Nooh, tänään ainakin puolinollataan aivot ja kuvitellaan hetki, ettei mistään tarvitse murehtia. Luvassa on jonkinsortin tuparit kaverin luona luultavasti pokeria pelaillen. Vaatteita valitessani päätin häikäilemättä kokeilla Sallalta inspiroituneena, miltä näyttäisi vaihteen vuoksi mekko hameena, eikä aina toisinpäin.

Päällä:

• säkkimekko hameena #H&M
• printtipaita #Zara
• vyö #Seppälä
  
• saappaat #second hand
• silkkinauha #nappikauppa

Kengät osaavat olla muuten helkkarin hintavia tapauksia! Ei riitä, että maksat tietyn summan roposia kenkien omistajuuden vaihdosta, vaan kengät päättävät hajottaa korkolappunsa ja pyytää kymmenen euron lisähintaa aina säännöllisin väliajoin. Tänään sain vihdoin vietyä nuo kirpparirakkauteni suutaria tapaamaan, nimittäin korot alkoivat murentua uhkaavasti painoni alla. No, nyt pitäisi taas pärjätä vähän aikaa.

Mutta miltä näyttää mekkohameilu?

!ASU!ASU!ASU!

On muuten blogspotin kodin ensimmäinen varsinainen asu! Ihan sen kunniaksi vedin ylleni sitä perinteistä iaa: ylimätchäilyä ja sinappia. Älkää lyökö!

Noeivaan. Tänään pääsin vihdoin ja viimein ulos neljän seinän sisältä, kun sain houkuteltua ystäväni leffaan ihan vain tiistain kunniaksi. Jätin matikat orvoksi sängylle, riipasin 20 minuutin armottoman lenkin, ja pääsin vihdoin ja viimein suihkun kautta laittautumaan. On tätä outettu, tukka ja naama epäviehättävän au naturellina paistattelun jälkeen tuntui jotenkin juhlalliselta laittaa sukkikset jalkaan.

Uusi tukka vaati rusetin, ja uusi käsikoru ulkoilutusta, joten tässä sitä taas oltiin:

No onhan tämä jo nähtyä, mutta tarkastakaa paremmin uustukka!

Päällä:

• mekko #second hand
• alla hame #Vero Moda
• sukkikset #H&M
• kengät #DinSko
• laukku #Glitter
• käsikoru #H&M
• vyö #Seppälä
  
• silkkirusetti #nappikauppa

Sama linja jatkui ulkonakin. Takki Vilasta ja huivi Piecesin ikivanha. Klikkaa suureksi:

Se leffa oli siis kotimainen uutuus nimeltä Kolmistaan, kun muuta ei tälle päivää megakokoisessa leffateatterissamme oikein pyörinyt. Loppu jätti outoudessaan toisen kulmakarvan koholle, mutta minusta on järjettömän mukavaa katsoa isolta kankaalta, pehmeiltä penkeiltä karkkipussin kanssa lähes mitä vaan.

Alan muuten pikkuhiljaa pitämään tätä tukkaa jo omanani, ja olen kyllä tyytyväinen pitkätukkahallusinaatioidenkin jälkeen lyhempään malliin. Hitto vain, kun tämä kasvaa ihan käsittämättömän nopeasti! Mitenhän olisi jatkossa polkka a la Fiskars+ia?

Älkääkä vain unohtako Bisquitsin arvontaa!

Where's my hair at ?!

Tänään kävin varovasti kysymässä alustavia äidinkielen tekstitaidon pisteitä, ja loksautin leukani lähestulkoon sijoiltaan. Kukakohan lepsukka ne räpellykseni on oikein lukenut? Tekstit lähtivät hurjan hyvillä pisteillä eteenpäin! Toivotaan, että sensorit on tällä kertaa yhtä mieltä, viime syksyn ruotsiani tiputtivat nimittäin n.20 pistettä alaspäin, ne perkeleet.

Olin niin innoissani moisesta yllätyksestä, että päätin tällä kertaa ihan oikeasti räväyttää kampaajalla. Tuoliin istahdettuani näytin nolosti oman kuvani (vein edellisen postauksen naamakollaasista sen keskimmäisen alhaalta), ja päätin, etten nosta katsetta Me naisista peiliin ennen kuin tukka on valmis. Hieman säikähdin, kun hapsut tipahtelivat syliini, mutta pidin pintani. Lopputuloksen näette oikealla.

Hui_helkkari, tämä yltää hädin tuskin olkapäille! Eiköhän tähän parin pesukerran ja omakätisen föönauksen jälkeen totu. Miltäs näyttää?

Nyt matikan kimppuun->

• t-paitamekko paitana #H&M
• mansikkakaulakoru #lahja
• silkkirusetti #nappikauppa

Ainiin, muotiblogimiitti-idea elää yhä! Logatkaapa osoitteeseen http://blogimiitti2008.lifeme.net/

minä täällä hei

Nyt se sitten alkoi ihan oikeasti, se armoton lukeminen niihin ylppäreihin. Kun havahduin sunnuntaihin, väänsi poikaystäväni jo pöytäni ääressä matematiikkaa. Oli kuulema laskenut jo tunnin, sunnuntaisesta aamuyhdekstästä lähtien! Pakkohan se oli minunkin, ja väänsin ensimmäisen kirjan kaikki kertaustehtävät läpi. Puoli neljältä olin valmis, ja tunsin itseni vähintäänkin sankarittareksi. Että 1/10 done, yhdestä aineesta! Kyllähän tuo todellisuus vähän kirpaisee, hah.

päällä jättineule Lindexiltä

Tämän koko hektisen kevään alun ajan on ollut tasapuolisesti hetkiä, jolloin on "kyllä tämä varmasti tästä" -fiilis, ja hetkiä, jolloin tuherran itkun kanssa ajan valuvan varpaiden välistä aivan liian nopeasti. Kirjoitukset tulee, haut jatko-opiskeluihin samaten, ja vielä niitä kesätöitäkin pitäisi. Tänään pahimman paniikin hiipiessä päätin kuitenkin jälleen kerran lakaista kaiken taka-alalle. Sytytin toffeetuoksukynttilöitä ja ruusupallon, ja pihistin jääkaapista viimeiset ystävänpäiväleivonnaiset. Hei, miks mulle ei kerrottu että meillä oli tämmösiä!
Aloin myös jänskättää huomista kampaajaa, jonka varasin perjantaina. Tarkoitus olisi jälleen kerran yrittää saada tukka sen näköiseksi, että sille olisi tehty jotain muutakin, kuin kammattu jakaus hieman eri kohtaan. Miten aina, megakokoisista puheistani huolimatta, onnistun astumaan sieltä tukkapuodista ulos tismalleen samannäköisenä, mitä sinne meninkin? Lupaan läimäistä itseäni, jos saan itseni kiinni sanoista "tasoita vaan pikkusen sieltä latvoista".

Naksaa jätiksi!

Ajattelin tällä kertaa kokeilla jotain lyhempää. Jotain samansuuntaista minulla on joskus ollut, esimerkiksi ylläolevan, jo aikoinaan tutuksi tulleen lärvikollaasin, alarivin keskimmäinen olisi aika lähellä. Pituuden saisi pätkäistä lähes olkapäille asti ja latvat vahvannäköisiksi, eli ei liikaa rikkomista. Joku vähän sotkuinen ja pörröinen (ja iso) vahvalla otsiksella (sopisikohan sellainen pyöreästi sivuille kaartuva?) maistuisi! Ideoita?


Syyskuinen ihmettely sadan tilaajan voimin on muuten nelinkertaistunut aivan huomaamattani. 400, tarkemmin sanottuna 430, tilaajaa on ihan järkyttävä määrä, enkä koskaan uskonut höpsöilyblogini keikkuvan tilatuimpien muotiblogien joukossa! Olette ihania! Pitäisiköhän tässä pikkuhiljaa väsätä huutokauppaa tai arvonnantynkää teidän iloksenne..?

Olen kamalan pahoillani, että päivän asuja ei ole näkyillyt blogin puolella pitkään aikaan, mutta kun tämä meno on ollut sängyn pohjalla koulukirjojen kanssa örnöttämistä ja satunnaista lenkkeilyä, niin en oikein ole päässyt laittautumaan mihinkään. Jospa uuden kuontaloni kanssa raapisin poikaystävän vaikka leffaan, niin saisin taas tekosyyn laittautua oikein kunnolla.

Toivottavasti tämä postaus ei nukahduttanut teitä aivan täysin. Rentoa sunnuntaita, muistakaa Suvi Koposen dokkari (joka onkin jo MTV3lla menossa), ja minua hävettävän paljon huvittava Valehtelija, valehtelija @tv2!

penkkarit!

Hoo, olipa sitten penkkarit! Möyrin sängystä ylös jo kuudelta, jotta ehtisimme ystäväni kanssa laittautua yhdeksään ja abien brunssiin mennessä. Teoriassa laittautuminen oli itse yksinkertaisuus: lankit ja ripset naamaan, peruukki päähän ja vaatteet niskaan. No, arvatkaa, oliko se toteutus sitten yhtä simppeli? Sitä helkkarin ripsiliimaa löytyi sitten ihan joka paikasta, ja ripset, joihin tarttui melkoinen satsi koirankarvoja, onnistuivat näyttämään ripsiltä vasta ehkä neljännellä liimausyrityskerralla. Asujen helmoja silitettiin suunnilleen auton tööttäillessä lähtövalmiina pihalla, mutta lopulta kaikki tuntui olevan (ainakin huterasti) kohdallaan, ja lähdimme koululle. Se brunssihan olikin sitten melkoista kuraa kasvisgratiinin muodossa, mutta Nikke-vanukas pelasti!

Koululla näkyi 5 Peppi Pitkätossua (yksi miespuolinen), ehkä saman verran keijuja, yksi massiivinen Totoro, pakolliset enkelit ja pirut, merirosvoja, Powerpuff-tyttöjä, kasarikuteita (muistatteko vielä Kiki's thingin Kikin? Hän oli mitä tyylikkäin kiiltoleggareissaan ja krepatussa tukassaan!), Mariannekarkkeja kaksi ja muuta satunnaista örkkiä Harry Potterista Darth Vaderin kautta miespuolisiin ballerinoihin tutut, peruukit ja jättimäiset tekoripset päällään.

Muutama taituri sai kotiutuksen jo ennen penkkariohjelman alkamista johtuen turhan runsaasta iloliemen litkimisestä jo aamutuimaan, mutta muuten itse ohjelmakin sujui ilman suurempia katastrofeja, puoliksi improvisoituna. En kyllä ikinä anna enää nakittaa itseäni minkään sortin vastaavaksi, kun sai kokoajan jännittää, että milloin homma leviää käsiin.

Aika odotetusti juuri penkkaripäivälle osuneeseen purevaan viimaan ja kylmyyteen varustauduin vetämällä ystäväni mummon turkin asuni päälle, eikä muuten palellut ollenkaan! Karkithan loppui lahjakkaasti jo puolessa välissä matkaa, mutta lopuille riitti tarjoiltavaa järkyttävän kovaäänisen rääkymisen ja Spice Girlssin levyn mukana huutolaulamisen muodossa.

Iltapäivällä kävimme 7 hengen porukalla lähikaupungin uudessa ravintolassa syömässä, eikä paikalla muuten ollut ketään muita naurettavannäköisiä penkkariotuksia. Muuan pappa huikkasi, että ystävänpäivää vartenko sitä laittauduttiin. Jes, juuri sitä! Otin muuten pihvin, taas. Sietäisi hävetä.

Illalla hilppasimme samat kuteet niskassa ja ripset uudelleen asennettuina baariin, jossa oli puoliviralliset jatkot. Järjettömän hauskaahan siellä oli, ja tulipa myös muuan tuttu selittämään, miten oli bongannut blogini ja lueskellut juttujani jo melkoisen ajan. Voi jösses, se on vain ajan kysymys, milloin koko muu kaupunki ja kaverini saa selville tämän paheeni. Vai tiedättekö jo? Ilmiantakaa itsenne!


Ainiin, se minun asuni! Penkkariasuni ei ollut arvailujen mukaan punatukkainen Marilyn eikä hoitsu, vaan vähän tylsästi 50-luvun typykkä. Ystävälläni oli samanlainen asu pinkkinä plus sama peruukki tummana. Tilasimme mekkoset Punanaamiosta, eikä onneksemme samanlaisia meidän penkkareissa näkynyt.

Ainoa koko saatavilla oli M, joten mekko oli hieman reilu. Vyötäkin täytyi vähän modifioida, mutta olin kyllä asuuni kovin tyytyväinen. Helmet Tiimarin massapalloista!

Ainiin, ystäväni oli herttaisena muistanut minua ystävänpäivänä suloisella marmeladisydänrasialla! Yhdellä namilla (hieman myöhässä) sanottuna:

ps. Terveisiä Myylle! ;)

! NOTE

Koitan rajoittaa googlen kuvahaun löytämistä vuodatuksen blogiini (sattuuko muuten kukaan tietämään, miten vuodatuksen blogin saa googlen kuvahaun ulottumattomiin?) ja asetin sen salasanalliseksi. Pääsette lukemaan vanhoja juttuja kuitenkin vanhasta osoitteesta salasanalla väritys.

Nyt vanhojentansseja kuvaamaan, palaillaan kohta penkkarijuttujen kera!

mrs C. K.

Aamulla venyttelin uniseen kouraani puhelimen, joka kehtasi piristä aamukymmeneltä. Poikaystävähän se sieltä ilmoitti, että vartissa kaartaa meille, mennään hakemaan paketti. Sain kiskottua vaatteet ja naaman kuntoon ilmiömäisessä varttitunnissa, ja kompuroin alas autoon. Waaaa, ne lasit tuli! Mukana poikaystäväni penkkarikuteet, ja myös hänen hetken mielijohde -lasinsa: pyöreät, ruskeat, törkeät Lennonit. Uh, näytettiin varmaan tyylikkäiltä, kun kurvailtiin autolla pitkin kaupunkia lasit päässä.

Mutta siis, saanen esitellä, mrs Clark Kent:

Päällä pilkottaa Zaran isonappinen pitkä teeppis, ja Zaran musta neuletakki

Haha, kyllä näistä sen 5,20e ihan mielellään maksoi, varmasti hyödynnän näitä vielä jossain! En ehkä kuitenkaan ihan katukuvassa, saatika sitten tosissani.. Sitten vaan naamiaisia odottelemaan. Lasit tilattiin Punanaamiosta.

Tänään olisi sitten penkkariohjelman läpimeno, ja illalla tavoitteena pyörtää äitini värjäämään tukkani. Perhana, kun kaupoissa ei tunnu olevan asiallista punakuparista väriä!

Muttahei, mitäs tykkäätte laseista?

terveisin ia dalmatialainen

Tänään kipaisin hakemassa koeviikon laihan saaliin, yhden ainokaisen psykologian kokeen ja pitkän matikan prelin. Preli meni lähestulkoon lukematta kumman hyvin , C! Kirjoituksista tavoitteena olisi E, mutta M:kin olen tyytyväinen. Pitääpä alkaa hinkkaamaan niitäkin varten, onneksi sinne maaliskuulle on tovi aikaa. Onko teillä jo lukusuunnitelmat väännettynä? Mun täytyy varmaan tehdä minuutintarkat aikataulut lukulomalle, muuten löydän itseni istumassa koneelta joka helkkarin päivä. Lukustrategioita ja aikataulutuksia saa kertoilla, en tiedä yhtään miten tuon kanssa kannattaisi tehdä!

Huomenna pitäisi saapua Kentit ja muut sälät (kuvamateriaalia luvassa), ja torstaina onkin sitten ne penkkarit. Mitenköhän aikaisin sitä pitää alkaa laittautumaan? Tekoripsien kanssa ensimmästä kertaa taistelu vie varmasti aikansa. Mitään vinkkejä moisiin harjaksiin? Vähän jännittää, että ripsien ja liiman kanssa säheltämisen tuloksena ne ripset liimaantuu mahdollisimman kauas omistani, luultavasti eivät edes pään alueelle.

Perjantaina onkin sitten 2.vuosikurssilaisten wanhat, joihin menen kuvaamaan. Useat ovat muuten toivoneet kuvamateriaalia wanhojenmekostani. Muuten esittelisin koltun mieluusti, mutta kun minä en tanssinut wanhoja lainkaan! Ette usko sitä ihmettelyn vyöryä kavereista kampaajan koiraan: AI MITENNIIN ET TANSSI?! Jotenkin se rumba ei jaksanut innostaa, vaikka parikin olisi löytynyt. Eikä muuten kaduta. Korvaukseksi puuttuvasta wanhojenmekosta ajattelin näyttää paremman kuvamateriaalin kera, miltä näytti rippimekkoni vuonna nollaneljä.

Supermuokkaus!

Tässäpä se. Mekko on itse suunnittelemani ja äidin toteuttama. Kun pitkästä aikaa kaivoin mekon esille ja kiskoin sen ylleni, järkytyin: mikä helkkari tuo helman mitta on olevinaan?! En ilmeisesti vielä tuossa vaiheessa tiedostanut lyhyyttäni, vaan halusin pohjemittaisen mekon, niin kuin lähes kaikilla muillakin oli. Nyt jälkeen päin katseltuna se on auttamattomasti liian pitkä varrelleni. Lyhyyteni korostuu kuin neontussilla alleviivattuna. Ei, ei näin... Dalmatialaiskangas ei kuitenkaan näytä vieläkään mitenkään järkyttävän pahalta, joten mietin, että josko tuosta saisi jälleen käyttökelpoisen, jos helmaa lyhentäisi. Miltäs näyttäisi?

kuuntelua ja nörtteilyä

Enkun yo-kuuntelu on sitten ohi. Kuuntelua parhaiten kuvaamaan löysin sanaparin "mitä helvettiä?!" Oli vaikein englannin kuuntelu, mitä olen koskaan tehnyt. Päh!

Kuunteluissa olen hirmuisen tarkka siitä, ettei mikään saisi häiritä keskittymistä. Siis oikeasti, melkein mikään! Kohtia alkaa virrata ohi, kun alan hinkata pyyhekumista puhtaampaa. Hienoa. Tässä pari tätä kuuntelukertaa sabotoinutta tapausta:
1. Unohdin sitten pompulan kotiin, ja tukka piti saada pois kovien päältä roikkumasta. Keksin sitten repiä hervottoman muovisuikaleen penaalina olleen pakastepussin ympäriltä, ja design-kampaus oli valmis.
2. Vieressä istuneella pojalla oli oma tapansa keskittyä: vispata jalkoja. Kumpaakin, kokoajan. Mainittakoon myös, että kyseisellä kaverilla oli jotain tuulipukumateriaalia olevat pökät. Keskity siinä sitten Niken popokuunteluun, kun saatananmoinen sihinä kuuluu vierestä ja sivusilmässä vipattaa migreenin tavoin jalkapari!
3. Takaviistosta sitten löytyi tapaus, joka rentoutui heiluttelemalla lyijypakkausta. Voi jumalauta sitä ääntä!

kuva täältä

Jos muuten olen sanonut olevani viime tippaan jättäjä, niin edes minä en onnistunut tällä kertaa vetämään vertoja poikaystävälleni: hän tilasi penkkariasunsa tänään, 3 päivää ennen itse tapahtumaa. Jotta paketti saataisiin keskiviikoksi perille, piti ostosten ylittää tietty summa. Minä sitten säntäsin pelastajattarena apuun, ja tilasin itselleni samaan pakettiin Clark Kent -lasit! Minä, joka suurimpaan ääneen kauhistelin muinoin niitä tökeröitä H&M -nörttilaseja (jotka muuten näyttivät kemiantuntien suojakakkuloilta)! Vetoan siihen, että Clark on seittemäntoista kertaa siistimpi, mitä yksikään kemisti. Vetoan myös ehdottomasti Luellaan! Hohooo, tuskin maltan odottaa. Katsotaan sitten, miten on lasien+julkisten paikkojen laita.

Tänään sain myös hankittua penkkarikarkit. Vajaa kilo saa luvan riittää, koitan sihdata parhaimmiston pikkuveljeni niskaan.

Mutta onhan nuo joulukoristekarkitkin ihan ok näin helmikuussa!

Ei taaskaan sen ihmeempiä, tällä viikolla onneksi luvassa vihdoin sitä penkkariraportointia. Yo-mekon osalta semmoisia uutisia, että yläosakokeilu nro1 -> poltettavaksi. Onhan tässä tuota aikaa..

Kuuntelijat, miten meni? Muut, lämpeättekö kakkulatrendille?

sinapointia, antakaa anteeksi!

Tänään oli poikaystävän pikkusisarten vahtimiskeikka, josta lintsasin pari tuntia häpeilemättä päästäkseni kurkkaamaan kaupungissa tänä lauantaina järjestettävän suurkirppiksen tarjonnan. Olimme ystäväni kanssa tomerana jo yhdeksän maissa matkalla kohti urheiluhallia, ja minä kihisin, että onnistun jopa parkkeeraamaan kolaroimatta puolityhjälle parkkialueelle. Vielä mitä, porukkaa oli aivan tuhona. Aikainen lintu madon nappaa -mantraa oli ilmeisesti tankattu joka helkkarin kodissa! Uskaltauduin (poikaystävän) auton kanssa läheisen koulun (tyhjälle) parkkipaikalle, josta hipsimme kävellen todella ruuhkaiseen halliin.

Ei siinä ryysiksessä ihmeellisiä löytöjä kyennyt ilman paniikkikohtausta katsastamaan, mutta jotain pientä kuitenkin sain itselleni haalittua.

artistinimeni olisi mc läskiposki, tai vaihtoehtoisesti rapistunutkynsilakka

Pitäisiköhän ottaa jo nuo sinappilasit pois silmiltä, en taida muuta väriä enää nähdäkään! Sinapinkeltaiset nappikorvikset 0,50e. Pitää vissiin alkaa käyttämään korviksia, oli melkoista tunkemista pitkästä aikaa noiden kanssa, kuten punoituksesta huomaa.

Helmet tekotaiteellista kuvausrekvisiittaa

Nämä Aarikan purnukat irtosi armottoman tinkauksen jälkeen yhteishintaan törkeät 8e, mutta ovatpa törkeän siistitkin. Minulta löytyy entuudestaan maman vanha ruskea pikkuraitapurnukka (joka on myös bongattavissa kuvasta), eikä näitä voinut olla ostamatta yksinäisen raukan kaveriksi.

Aa olen muuten aivan fiiliksissä tulevasta ylioppilasmekostani! Malli ja kangas on jo selvillä (siis päässä, toivotaan että kangaskaupat tukee fantasioitani), ja äiti on luvannut ommella unelmieni mekkosen. Tuskin maltan odottaa! Esittelen mekon sitten valmiina, saa tulla täytenä yllärinä :)

Maanantaina jatkuu ylppärikura, ja vuorossa on englannin kuuntelu. Tänään voisi ihan sen varjolla vuokrata jonkin leffan ja katsoa ilman tekstityksiä.

Tämmöstä peruslärinöintiä tällä kertaa, ei sen kummempaa.

uutta, vanhaa ja panikoitua

Noniin, ärähti käyntiin sitten ne kevään ylioppilashinkkaukset. Väänsin tekstitaidon koetta paria minuuttia vaille tappiin asti, ja viimeisellä vastauksieni läpiluvulla tuntui siltä, että ei helkkari tästä tullut nyt yhtään mitään. Kun vielä kotona erehdyin tarkastamaan kirjasta, että mitä ne retoriset keinot olikaan, niin taisin tirauttaa parit hikarikyyneleetkin: eihän sitä tämä tyttö kirjoitellut sitten ainoatakaan oikeata huomiota. Asetin mieleni "enmietiennentuloksia" -tilaan ja marssin syömään.

Äiti sai kyllä apean mielialani piristymään: hän oli käynyt ostamassa minulle eilisellä kaupunkikierroksella hehkuttamani käsirenkaan "hyvästä yo-suorituksesta". (Eihän sitä vielä tiedä!) Siis ei tällaista tapahdu, ei meidän mama koskaan osta mulle moisia noin spontaanisti, ilman viikkokausien kinumista ja perustelua!

Hyperiloinen ia poseeraa yokisameikittömyydessään, koittakaa kestää.

Ei lapset, älkää pukeutuko samaan sävyyn päästä varpaisiin.

Ainiin, muutamat ihmettelivät edelliseen postaukseen, miksei Vero Modan musta hameeni päässyt mukaan lempparimekkolistaukseen. Vastaus on yksinkertainen: siksi, koska se ei ole mekko! Voisinkin piruuttani läiskäistä teille vielä lempihameeni ja osan sen asuhistoriaa.

Lempparihameideni kiistaton ykkönen



Kuopion Vero Modasta kirpaisevaan n.30 euron(?) hintaan hankkimani korkeavyötäröinen hame on myöskin maksanut itsensä pois käyttökerroillaan. Hame on vaatekriisien pelastaja ainaisella muuntautumiskyvyllään, ja sitä on tullut käytettyä korkeavyötäröisenä hameena paidan päällä, paidan alta pilkottamassa, näkymättömänä kohottajana ohutkankaisiin mekkoihin ja tuplahelmojen luojana lyhkäisimpien mekkojen kanssa.

Mikä on sinun suosikkiasusi? Oliko muita tekstitaidon kanssa panikoineita, ja mitenmitenmeni?

ja hei, muistakaahan Mintun megalomaaninen meikkiarvonta!

obs !

Uutta postausta koitan väsäillä, mutta pakko ilmoittaa tylsästi vain pikku huikkauksella tähän väliin:

Kiitos kommentoijalle huomautuksesta, blogini näyttää olevan blogilistalla kahteen kertaan. Näyttäisi siltä, että blogini on lisätty vuodatuksen osoitteella listalle uudestaan, vaikka siis varsinaisesta, itse lisäämästäni blogista olen osoitetiedon muuttanut vuodatuksesta tähän bloggerin osoitteeseen. Saattaa myös todennäköisemmin olla niin, että osoitteen vaihdossa on käynyt kämmi, ja Blogilista on tuikannut blogini listalle uudestaan vanhalla osoitteella.

Tuon vanhan osoitteen alla näyttää olevan jo 12 tilaajaa, joille sanoisin: Poistakaa ihmeessä itsenne tämän osoitteen takaa löytyvän blogin tilaajalistalta, ja naksauttakaa listallenne tämä!

Lähetin postia Blogilistalle, joten ongelma toivon mukaan poistuu pian.

lemppareita

Liian kauan aikaa sitten minulle heitettiin juttutoivetta lempparivaatteistani. Ajattelin nyt lempparimekkokatsauksen muodossa ujuttaa vanhoja asujanikin uuden blogin puolelle, joten tämmöistä tällä kertaa.

1. Lappumekko

Muistan, miten kamppailinkaan tämän mekon ostossa! Lindexin sovituskopissa keimailin mekossa heinäkuun helteellä yhteensä varmaan tunnin, enkä uskaltanut millään pamauttaa nätteyttä tiskille ja pulittaa siitä 32 euroa. Nukuin vapisten yön yli ja hain vertaistukea bloggaamalla ihastuksestani, ja kommenttilaatikon kannustusten rohkaisemana kävin lunastamassa mekon seuraavana aamuna itselleni. Kerran se kirpaisi, ja tämä on kyllä maksanut jokaisen senttinsä takaisin.

2. jättivillapaitamekko



Tämäkin nöpönen on peräisin Lindexiltä. Minulla oli hirveä hinku saada pitkä ja lämmin neulemekko, ja tämä XL-kokoinen villapaita (alerekiltä, 6e) sopi tarkoitukseen paremmin, kuin hyvin. Monen ikävän pipipäivän pelastaja!



















3. Kirpparimekko



Tämä löytyi kirpputorilta ajelehtimasta, ja vasten oletuksiani se olikin ihan inhimillisesti hinnoiteltu. Tämä kolmen euron perusmekko lähti mukaan ilman sen kummempaa harkintaa.

Mikä on lempparisi lemppareistani? Entä lempparisi lemppariasu? Lisää lempparisanoja?

Nyt kirjoituksiin lueskelemaan ->